Quantcast
Channel: Suomen museoliiton P.S.-blogi
Viewing all 316 articles
Browse latest View live

Kysymys on tiedettävä ennen vastausta

$
0
0
Pakistanin museoliiton ja Suomen museoliiton yhteistyön tuloksena Pakistanin valtiollisessa COMSATS yliopistossa on alkamassa museoalan koulutus. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä vieraili Pakistanissa viime viikolla.

Pakistan on epäilemättä kehittyvä maa. Maan poliittinen tilanne on kaukana hyvästä, mutta maassa investoidaan nyt parempaan tulevaisuuteen. Tämä näkyy mm. infran rakentamisena, mutta ennen muuta huomattavina investointeina maan yliopistojen kehittämiseen. Tilannetta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että valtiollinen COMSATS yliopisto (Institute of Information Techonology) on toiminut vasta vuodesta 1998, mutta nyt sillä on jo kahdeksan yksikköä ympäri Pakistania. Opiskelijoita on reilut 35 000, joista naisten osuus on noin neljännes.
Osapuolten allekirjoittamat yhteistyön raamit.

Yksi COMSATSin yliopistoista sijaitsee Sahiwalissa, jossa on alkamassa Pakistanin museoliiton ja Suomen museoliiton yhteistyön tuloksena museoalan koulutus. Yhteistyön raamit Pakistanin museoliiton ja COMSATSin yliopiston välillä allekirjoitettiin viime viikolla ja käytännön toimiin on pakistanilaiseen tapaan tarkoitus ryhtyä heti.

Suunnitelmana on, että COMSATS aloittaa museologian koulutusohjelman ja Pakistanin museoliitto aloittaa nykyisten museoissa työskentelevien jatko- ja täydennyskouluttamisen. Pakistanin museoliiton pääsihteerin Attique Ahmadin tavoitteena on perustaa yliopiston yhteyteen Sahiwaliin ”Teaching museum”, jossa opetusta viedään konkreettiselle tasolle jopa niin, että opiskelijoiden on mahdollista toteuttaa näyttelyitä yliopistossa olevaan näyttelyhalliin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Sahiwalissa järjestettävä täydennyskoulutuskin kestää monta viikkoa.

Kehittyvien yliopistojen ja kehittyvän museo-opetuksen ongelma on opettajien vähäisyys. Yliopistojen seinät rakentuvat nopeampaa kuin opetuksen sisältö. Tähän on selkeä syy. Moni oppiaine on uusi ja ensimmäinen koulutuksen käynyt sukupolvi on vasta tulollaan. Näin on myös museologian kohdalla. Tarve ulkomailta, kuten esimerkiksi Suomesta tuleville luennoitsijoille, kouluttajille ja opeille on ilmeinen. Tosin tässäkin on sama ensimmäisen sukupolven ongelma: harvoilla eurooppalaisilla ja suomalaisilla on kokemusta ja perinnettä Pakistan yhteistyöstä.
Kuva: Dr. Shahid Ahmad

Ulkoa tulevan koulutuksen todellinen haaste on, että se ei kohtaa tarvetta tai paremminkin, tarjoamamme ratkaisut ja opit eivät yksinkertaisesti toimi Pakistanissa. Esimerkiksi näyttelytoiminnassa on aina huomioitava, että sähköt katkeavat monta kertaa päivässä, useimmiten tosin vain lyhyeksi ajaksi, mutta tunninkaan katkos ei ole poikkeus. Tietokoneisiin perustuva näyttelykokonaisuus tai elektronisten turvalaitteiden käyttö on tämän vuoksi ymmärrettävän työlästä.

Kuvaavaa myös on, että vieraillessani Lahoren linnoituksessa (UNESCOn maailmanperintö kohde) totesin paikan olevan erittäin roskainen. Yksi syy tähän oli, että koko alueella ei ollut ainoatakaan roskapönttöä. Välitin huomioni oppaanani toimineelle Attique Ahmadille ja sanoin, että tästä on ainakin tämän kohteen kehittäminen hyvä aloittaa: tänne on tuotava roskakoreja. Attique totesi, että kyseiset viihtyvyyttä lisäävät elementit oli muutama aika sitten poistettu, koska niihin sisältyi ilmeinen pommien asettamisen vaara. Tässä kuvassa alueella lojuneet roskat olivat melko pieni ongelma.

Onnistuaksemme Pakistanin museoalan ja muidenkin ohjaamisessa ja opastamisessa, meidän on ensi tutustuttava kysymykseen ja vasta sen jälkeen tarjottava vastauksia. Tämä vie luonnollisesti enemmän aikaa ja on työläämpää kuin mennä suoraan ratkaisuihin ja niihin perustuviin ohjeisiin. Ajan ja muiden resurssien käytön lisäksi tämä edellyttää asenteiden muuttamista. Korvat ja silmät on otettava suuta ahkerampaan käyttöön.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

Miten museoalan johtamista pitäisi kehittää?

$
0
0
Kuvaan on kerätty usein toistuneet vastaukset kysymykseen:
”Minkälaista johtamista arvostat?” Lähde: Museo-lehden johtajuuskysely 2014. Kyselyyn vastasi 220 henkilöä.

Museo-lehden 1/2015 teema on johtajuus. Lehden ideointivaiheessa huomattiin, että sisällöstä puuttuu museoiden työntekijöiden näkökulma. Mitä museoissa työskentelevät ajattelevat johtamisesta? Tuuli Rajavuori kirjoittaa Museo-lehden johtajuuskyselyn tuloksista.

Museoiden johtamista päätettiin selvittää verkossa toteutettavalla nimettömällä kyselyllä, jonka ulkopuolelle rajattiin museonjohtajat. Aineistoa kertyi runsaasti ja vain pintaraapaisu mahtui esille lehteen varattuun tilaan.

Jo etukäteen arvelin vastausten antavan kohtalaisen negatiivisen kuvan museoiden arjesta. Syyt johtamiseen liittyvään kritiikkiin toistuvat monessa yhteydessä: museonjohtajilla ei ole johtamiskoulutusta, johtotehtäviin on päädytty puolipakolla, talous- ja henkilöstöosaaminen on heikkoa, samassa tehtävässä viivytään liian pitkään ja omaa tonttia vahditaan liian mustasukkaisesti.

Vastaukset antavat melko yksiselitteisen vastauksen: museoiden johtamisessa olisi parantamisen varaa. Yleisarvosana johtamiselle on kouluasteikolla 6,6. Eroja ei juuri synny, vaikka tuloksia tarkasteltaisiin eri ryhmissä museotyypin, vastaajan sukupuolen tai iän mukaan. Vain vastaajan asemalla työyhteisössä on jonkin verran vaikutusta yleisarvosanaan. Mitä ylemmässä asemassa vastaaja on, sitä korkeampi vastaajan antama arvosana on. Esimiesasemassa, ei kuitenkaan museonjohtajina, työskentelevien keskiarvo (7,1) on jonkin verran korkeampi kuin toimihenkilöillä (6,58) ja työntekijöillä (6,28). 

Tyytymättömyys tai kriittisyys kasvaa iän myötä eli yleisarvosana laskee tasaisesti vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Sen sijaan yli 60-vuotiaiden joukossa arvosana on jälleen nousussa. Pitkälle meneviä päätelmiä ei tosin tästäkään voi tehdä, sillä vanhin ikäryhmä on selvästi muita vastaajaryhmiä pienempi. Tyytyväisimmät vastaajat työskentelevät, tosin ehkä pienen otoksen takia, luonnontieteellisissä museoissa (8,0). Sen sijaan yhdistelmämuseoiden vastaajat antavat johtamiselle heikoimman arvosanan (5,94). Hieman paremman arvosanan antavat erikoismuseoissa (6,4), taidemuseoissa (6,66) ja kulttuurihistoriallisissa museoissa (6,77) työskentelevät. 

Avoimissa vastauksissa johtamista arvioidaan suorin sanoin. Oman työpaikan johtamisen hyviä puolia kysyttäessä osa vastaajista toteaa: ”Niitä ei ikävä kyllä ole.” Usein toistuvia johtamiseen liittyviä heikkouksia ovat muun muassa huono tiedonkulku, avoimuuden puute, epäselvät vastuualueet, johdon jatkuva kiire sekä suunnitelmallisuuden ja kokonaisnäkemyksen puute. Muutamissa vastauksissa mainitaan myös huolestuttavia esimerkkejä henkilökunnan tulehtuneista väleistä.

Toisaalta johtamisesta löydetään myös hyviä puolia: ”Meillä uskotaan ja luotetaan ihmisten osaamiseen ja kykyyn tehdä töitä itsenäisesti.” Myös johtajan kokemusta arvostetaan: ”Johtajalla on jo pitkä ura takanaan. Hän on erinomainen kontaktien ylläpitäjä ja esiintyy omaksi ja museon eduksi.” Vastaajat kuvailevat omia johtajiaan esimerkiksi adjektiiveilla: kannustava, innostuva, dynaaminen, rento, idearikas, joustava, kokeilunhaluinen, rohkea, asiantunteva.

Johtaja saa osakseen kritiikkiä kaikilla aloilla, se kuuluu kai tehtävän ”luontoisetuihin”. En tiedä, ovatko museoalan ihmiset tavallista kriittisempiä, mutta ainakin kyselyn perusteella museoalan johtamisessa on parantamisen varaa ja johtamisen pitäisi muuttua. Kysymys kuuluu: Miten?

Tuuli Rajavuori
Kirjoittaja työskentelee viestintäpäällikkönä Suomen museoliitossa.

Kyselyn tuloksia esitellään tarkemmin 20.2.2015 ilmestyneessä Museo-lehdessä. Lämmin kiitos johtajuuskyselyyn vastanneille!

Museo palikoiksi, pakettiin ja myyntiin

$
0
0
Ilmakuva museoalueesta. Serlachius-museoiden kuvapankki.

Museoissa tuskaillaan, että myydä pitäisi. Kulttuurimatkailussa olisi mahdollisuuksia, mutta miten päästä matkailueuroista osalliseksi. Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski jakaa pyynnöstä muutamia koeteltuja konsteja.

Kaikenhan pitäisi lähteä omien vahvuuksien tunnistamisesta ja tunnustamisesta ja siitä, että hahmottaa sen asiakassegmentin, jossa on eniten potentiaalia. Sitten vain kehittää tuotteet omista lähtökohdista kyseisen segmentin tarpeisiin. Voin kokemuksesta kertoa, ettei homma ole edes matkailuyrityksille niin helppoa kuin miltä se kuulostaa.

Kehittäminen ei tuota tulosta, jos ei tee valintoja ja karsi. Vaatii rohkeutta tehdä päätös siitä, että keskittyy vain yhden tai muutaman kohderyhmän odotusten ja toiveiden täyttämiseen. Useimmat museot toimivat julkisrahoitteisesti, jolloin toimintaa pitää olla monenlaisille veronmaksajille. Näyttelyt ovat auki kaikille, kertaluontoisia tapahtumia ja työpajoja järjestetään monille kohderyhmille. Mutta matkailun tuotekehityksessä pitää keskittyä vain valikoituihin asiakassegmentteihin, jotta tuote ja asiakkaat löytävät toisensa ja kohtaaminen sujuu laadukkaasti. Koko maailman syleily ei kannata, siihen eivät resurssit riitä kenelläkään. Vaikeusastetta lisää sekin, että tuotteen pitää olla vuosia jatkuvasti saatavilla.

Museoilla me myymme tietoa, joillekin nautintoa ja hetkeä irti arjesta, taide-elämystä, piipahdusta historiaan. Mutta näitä on vaikea ostaa. Paras matkailutuote on houkutteleva, selkeä ja yksinkertainen, yhtä helposti ostettavissa kuin maitopurkki kaupan hyllyltä. Siksi pitää tuotteistaa. Olen havainnut, että palveluiden tuotekehityksessä ja paketoinnissa palikkamenetelmä on paras: tuotteesta tehdään moduuli, jolla on selkeä kohderyhmä, sisältö, hinta ja kesto. Moduulit ovat kuin legopalikoita, jotka ovat helposti yhdistettävissä toisiinsa. Palikoista rakennamme koko matkailupaketin asiakkaan tarpeiden mukaan: yritysasiakkailla on erilaiset tarpeet kuin bussimatkanjärjestäjillä, toiset haluavat näistä legoista linnan, toiset leikkimökin. Näin sekä paketin osat eli yksittäiset tuotteet että koko paketti on paitsi helppo myydä, myös helppo ostaa.
Göstassa on myös ravintolatoimintaa.

Meillä täällä Serlachius-museoissa matkailun tuotekehitys ja näyttelysisällöt toimivat erillään. Näyttelyt syntyvät kuraattorien, taidehistorioitsijoiden ja muiden sisällöntuottajien käsissä itsenäisesti. Näyttelyiden sanomaa ei sopeuteta kohderyhmien mukaan. Näin uskomme saavamme aikaan rohkeita, yllättäviä sisältöjä. Kävijät haluavat tulla yllätetyiksi. Sitä paitsi yhden vaihtuvan näyttelyn varaan ei matkailutuotetta kannata edes rakentaa; yksittäisen näyttelyn aika on usein liian lyhyt pitkäjänteisen matkailutuotteen lanseeraamiseksi. Uuden tuotteen koko jakelutietä ei saada välttämättä haltuun vielä vuodessakaan, se vie kolmesta viiteen vuotta.

Mihin sitten matkailun tuotekehitys pitää perustaa, jos ei näyttelysisältöihin? Meillä matkailumyynnissä olevat opastus- ja ohjelmapalvelut rakennetaan sellaisten ympärillämme olevien teemojen varaan, jotka elävät vuosia. Ainekset niihin saadaan muun muassa historiasta ja miljööstä, kaikesta siitä mitä voi luvata olevan jatkuvasti nähtävillä tai koettavana. Näyttelyiden sisältöjä poimitaan kyllä mukaan. Tuote kehitetään siten, että sen sisällä voi yksittäinen osa muuttua vaikuttamatta kokonaistuotteeseen.

Kun palikat on saatu pakettiin törmää taatusti vielä kaikille matkailupalveluiden markkinoijille ja myyjille tuttuun ilmiöön: valmiiksi paketoitua tarjontaa pitää olla, mutta vain harva asiakas ostaa tarjotun paketin sellaisenaan. Sitten vain palikat uuteen järjestykseen!




Päivi Viherkoski 

Kirjoittaja on Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö

Valitse puolueesi!

$
0
0
Puolueiden edustajia keskustelemassa kulttuuriperinnöstä ja taloudesta 4.11.2014 Sanomatalossa.
Museoliitto on valmistellut yhdessä Veikkauksen edunvälittäjien sekä muiden kulttuurialan järjestöjen kanssa vaaliteemoja. Museo-lehti 1/2015 kysyi kahdeksan suurimman puolueen edustajalta, mitä mieltä puolueet ovat rahapelipolitiikasta, veikkausvoittovarojen kohdentamisesta, kulttuurin talouden kehittämisestä ja museoiden yhteiskunnallisesta roolista.

Puolueille lähetettiin seuraavat kysymykset:

1. Mitä mieltä puolueenne on kansallisesta rahapelipolitiikasta? Tulisiko rahapelit säilyttää kansallisessa päätösvallassa?

2. Miten veikkausvoittovarat pitäisi kohdentaa?

3. Tutkimusten mukaan taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia, jolloin niihin panostaminen on menoerän sijasta investointi tulevaisuuteen. Minkälaisia mahdollisuuksia puolueenne näkee kulttuurin rahoituksen kehittämisessä?

4. Minkälainen rooli museoilla on yhteiskunnallisina toimijoina puolueenne näkökulmasta?

5. Mistä aiheesta museoiden pitäisi tehdä näyttelyjä?


Puolueiden edustajien vastaukset:


Kristillisdemokraatit, puoluesihteeri Asmo Maanselkä

1. Kansalliset rahapelimonopolit tulee ehdottomasti säilyttää. Kristillisdemokraattien Sari Essayah teki viime kaudella Euroopan parlamentissa paljon muutosesityksiä rahapelejä koskeviin mietintöihin ja siellä onnistuttiin hyvin torjumaan ne paineet, joilla eurooppalaiset yksityiset rahapeliyhtiöt yrittävät murtaa kansalliset monopolit. Myös Sisäministeriön selvitys komissiolle perusteli rahapelimonopolien säilyttämisen hyvin.

2. Meillä ei ole erityisiä toiveita muuttaa veikkausvoittovarojen kohdentamista nykyisestä.

3. Tulevalla vaalikaudella minkään puolueen ei pitäisi luvata rahoituksen lisäämisiä. Kulttuurin rahoituksen jakautumista eri saajien kesken tulee sen sijaan aina kriittisesti uudelleen arvioida.

4. Museoilla on tärkeä rooli yhteiskuntamme perinteiden ja perinnön keräämisessä ja tuomisessa nykyisten ja tulevien sukupolvien opiksi ja mielenvirkistykseksi. Museot tekevät kuluneen ja kuluvan ajan parhaat saavutukset elävästi koettaviksi.

5. Puolueena emme halua mitenkään rajoittaa museoiden oma-aloitteisuutta ja luovuutta näyttelyjen järjestämisessä. Museoväki varmasti itse keksii miten parhaiten lisätä näyttelyidensä kiinnostavuutta ja kohottaa niiden tasoa.



Vasemmistoliitto, puoluesihteeri Marko Varajärvi

1. Suomen rahapelipolitiikka on ollut pääosin vastuullista ja rahapeliyhtiöiden tilanne on aivan poikkeuksellisen kestävä, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa, joka joutui lopulta antamaan periksi ylikansallisten peliyhtiöiden vallattua markkinat. Rahapelit on säilytettävä kansallisessa päätösvallassa, siten estämme sekä pelihaittojen lisääntymisen, että rahojen valumisen pois Suomesta veroparatiiseihin, joissa ylikansalliset rahapelifirmat usein sijaitsevat.

2. Kulttuurille, liikunnalle, nuorisolle ja tieteelle, kuten nytkin. Jakokriteereiden ja arvioinnin osalta parannettavaa on yhä, veikkausvoittovarojen käytön luotettavuuden tulee olla yhtä tiukkaa kuin verovarojenkin.

3. Veikkauksen tuloksen voi odottaa maltillisesti kasvavan tulevaisuudessa. Se tuo pelivaraa myös kulttuurin rahoituksen parantamiseen, kunhan samaan aikaan ei leikata kulttuurin saamaa verotuottoa. Taiteen ja kulttuurin valtionosuuksia pitää pyrkiä kasvattamaan tulevaisuudessa. Vaikka taide ja kulttuuri on sinänsä jo itseisarvo, pitää paremmin pystyä tutkimuksellisesti myös osoittamaan taiteen ja kulttuurin taloudellinen merkittävä arvo niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin.

4. Museoiden rooli on erittäin merkittävä kansallisen ja alueellisen historian esiintuojana ja toisaalta taide-elämysten ja tunteiden herättäjänä. Museoiden pitää omista lähtökohdistaan ottaa esille yhteiskunnallisia asioita ja herättää keskustelua niin historiallisista asioista kuin taiteen keinoin. Museot – niin kansatieteelliset kuin taide- ja tiedemuseotkin – ovat myös kansakunnan muisti ja siksi niiden tehtäviin kuuluu kerätä ja säilyttää esineistöä ym. aineellista materiaalia.

5. Poliitikkojen ei pidä määritellä sitä, mitä aiheita museot käsittelevät ja mitä taidetta tuovat esille. Tämän pitää kuulua taiteen ja kulttuurin autonomian piiriin. Toivomme museoilta intoa tarttua vaikeisiinkin ja kiistanalaisiin teemoihin rohkeasti.



Kokoomus, lainsäädäntösihteeri Juho Heino

1. Kokoomus kannattaa nykyisen rahapelimonopolijärjestelmän säilyttämistä. Kokoomus pitää tärkeänä, että edunsaajien asema tieteen, kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilla turvataan ja monopolijärjestelmä on tästä syystä perusteltu. Rahapelimarkkina on ollut viimeisten vuosien aikana myllerryksessä internet-pelaamisen ja sitä kautta ulkomaisten peliyhtiöiden lisääntyneen roolin kautta. Kokoomuksen mielestä on välttämätöntä, että kotimainen rahapelijärjestelmää pidetään kilpailukykyisenä ja ajanmukaisena. Tästä syystä esimerkiksi nykyisen kolmen toimijan yhdistämistä voidaan selvittää ja selvityksen perusteella pohtia yhdistämisen etuja ja haittoja.

2. Kokoomuksen mielestä veikkausvoittovarat tulee jatkossakin jakaa kulttuurille, tieteelle, urheilulle ja nuorisotyöhön. Nykyinen jakosuhdelaki on oikeansuuntainen, eikä siihen ole tarpeen tehdä merkittäviä muutoksia. Jokaisella edellä mainituilla osa-alueilla on tärkeä merkitys yhteiskunnassamme ja toimintoja on jatkossakin tuettava veikkausvoittovaroilla.

3. Kokoomuksen mielestä on kyettävä löytämään uusia rahoitusmahdollisuuksia esimerkiksi yritysyhteistyön kautta. Suomessa aktiivinen säätiötoiminta on johtanut siihen, että säätiöt jakavat jo nyt enemmän apurahoja taiteen ja kulttuurin tukemiseen kuin mitä valtion budjetista on mahdollista jakaa. Yhdistysten ja säätiöiden toimintamahdollisuuksien vahvistamisella voidaan turvata samalla kulttuurin ja taiteen rahoituksen säilyminen. Taiteen ja kulttuurin tukemiselle on paljon mahdollisuuksia myös kunnissa. Esimerkiksi useissa kaupungeissa käytetään prosentti taiteelle – periaatetta julkisten rakennusten perus- ja uudiskorjausten yhteydessä, millä on tuettu kotimaisen taiteen hankintaa julkisiin tiloihin. Periaatteen laajempi hyödyntäminen kaupunkien rakentamisessa turvaisi suomalaisen taiteen asemaa ja toisi työtä alan ammattilaisille.

4. Suomalaiset, korkealla ammattitaidolla ylläpidetyt museot viestivät ennen kaikkea kansamme historiasta ja vahvistavat omaa kansalaisidentiteettiämme. Kokoomuksen mielestä museoiden rooli suomalaisen perimän, kulttuurin ja historian siirtäjinä nuoremmille sukupolville on hyvin keskeinen. Museot ovat paitsi keskeisiä kulttuurin keskuksia, niin ne myös vahvistavat yhdessä koulujen kanssa nuorten historian ja perinteiden tuntemusta.

5. Kokoomuksen mielestä museoiden vahvuus on niiden mahdollisimman monipuolisesti järjestetyt näyttelyt. Yhä isommaksi haasteeksi on muodostumassa, miten etenkin lapsia ja nuoria saadaan houkuteltua tutustumaan museoiden toimintaan. Maailmalla useat museot ovat kehittäneet toimintaansa elävien keskusten kaltaisiksi, joissa kävijät voivat tutustua käytännönläheisesti näyttelyihin ja samalla oppia käytännönläheisesti asioita. Museoilla on keskeinen sivistyksen tehtävä, ja siksi koulujen ja museolaitoksen yhteistyön tulisi olla entistä tiiviimpää.



SDP, valtiosihteeri Kari Anttila

1. On tärkeää, että kansallinen rahapelipolitiikka on edelleen valtion käsissä ja että edunsaajien asema säilyy rahapelituottojen osalta nykyisellään. On hyvä, että rahapelitoiminnan organisoimista selvitetään ja vastataan mm. digitalisoimisen ja verkossa tapahtuvan pelaamisen haasteisiin.

2. Veikkausvarojen kohdentamisessa nykyinen jakosuhdelaki on osoittautunut toimivaksi. Mikäli pelitoimintaa organisoidaan uudelleen on tärkeää, että nykyisten edunsaajien asema turvataan jakosuhdelailla.

3. Kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on runsaasti tutkimustietoa ja SDP:n mielestä kulttuurista säästäminen on lyhytnäköistä. Hyvinvointivaikutuksia pitäisi vahvistaa. Riittävä ja oikein kohdennettu julkinen rahoitus pitää kulttuuripalvelut elävinä ja alan työpaikat reiluina. Vaikka lama-aikana joudutaan myös säästämään, olemme kulttuuriministeri Pia Viitasen johdolla pitäneet kulttuurialan työpaikoista huolta työllisyysrahoituksen turvin. Myös kulttuuriyrittäjyyden edellytysten parantaminen tähtää työpaikkojen säilyttämiseen ja uusien luomiseen. Tätä linjaa SDP haluaa jatkaa. Valtiovarainministeri Antti Rinne ohjasi puolestaan Senaatti-kiinteistöt muuttamaan myös monen museon vuokrat omakustannusperusteisiksi. Museot voivat itse vahvistaa talouttaan mm. tekemällä vieläkin enemmän yhteistyötä esimerkiksi tallennusvastuuseen, näyttelyvaihtoon tai tapahtumatoimintaan liittyen.

4. SDP haluaa taata jokaisen oikeuden kulttuuriin. Museot kuuluvat kaikille ja ovat tärkeä osa henkistä kasvua ja täysipainoista elämää. Museot tarjoavat laadukkaita taide- ja kulttuurikokemuksia, auttavat erilaisia ihmisiä löytämään omat juurensa ja vauhdittavat matkailua. Kulttuuri- ja luonnonympäristöjen suojelu, yhteisen perinnön turvaaminen jälkipolville tai taidekasvatus eivät onnistuisi ilman museoita! SDP:lle on tärkeää ehkäistä syrjäytymistä: myös vähävaraisten tulisi päästä museoihin esimerkiksi vapaan pääsyn tai uuden kulttuuripassin turvin.

5. Viranomaiset tai puolueet eivät saa ohjailla kulttuurilaitosten ohjelmistoa. Museoiden kannattaa kuunnella erilaisia yleisöjä.



Vihreät, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto

1. Rahapelimonopoli on syytä säilyttää, jotta peliriippuvuutta ym. haittoja vastaan voidaan toimia tehokkaasti ja jotta voittovaroja voidaan ohjata yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

2. Nykyinen käytäntö veikkausvoittovarojen jaosta on syntynyt aikojen kuluessa; tarpeet liikunnan, kulttuurin, tieteen ja nuorisotyön piirissä ovat suuret. Tällä hetkellä jakosuhteeseen ei ole syytä tehdä muutoksia, kun rahapeliyhtiöiden mahdollinen yhdistäminen on selvittelyn alla.

3. Vihreiden mielestä kulttuuri kuuluu kaikille ja sen tulee olla myös kaikkien saatavilla. Tällä on hintansa. Vihreiden mielestä kulttuurirahoitukselle voi kehittää uusia muotoja kuten joukkorahoitusta tai sponsorointia, mutta perusta on oltava julkisessa rahoituksessa. Valtion on kannettava vastuunsa kulttuurin rahoituksesta, eikä sitä voi jättää ainoastaan ihmisten hyväntahtoisuuden varaan.

4. Museoiden tehtävä on vaalia kulttuuriperintöä ja auttaa ihmisiä tunnistamaan se. Yhteinen kulttuuriperintömme auttaa ihmisiä ymmärtämään niin historiaa kuin nykyaikaakin. Museoiden yhteiskunnallisen merkityksen kannalta olisi tärkeää että niiden kävijämäärät kasvaisivat ja ne tavoittaisivat nykyistä suuremman joukon ihmisiä ja laajasti eri ihmisryhmiä. Museon kynnystä olisi madallettava poistamalla pääsymaksut. Ruotsissa se on lisännyt erityisesti nuorten museokäyntejä. Museokortin käyttöönotto on askel oikeaan suuntaan.

5. Vihreiden mielestä museoiden tulisi tehdä enemmän näyttelyjä valtakulttuurin ulkopuolisten eli esimerkiksi erilaisten vähemmistöjen historiasta. Näyttelyiden aiheita enemmän haluaisimme painottaa sitä, miten ja minne näyttelyitä tehdään ja kokoelmia tuodaan esiin. Ongelmana on ollut kokoelmien heikko liikkuvuus. Iso osa kokoelmista on sijoitettu paikkoihin, joissa ne eivät pääse esille. Suomessa kulttuuriperinnön digitointi on edennyt hitaasti niukoista resursseista johtuen. Kulttuuriperintöä pitäisi saada kuitenkin enenevässä määrin verkkoon kaikkien saataville, niin tutkijoiden kuin kaikkien asiasta kiinnostuneiden käyttöön.



RKP, poliittinen sihteeri Magnus Öster

1. Suomen nykyinen vastuullista pelaamista korostava rahapelimalli on myös EU.n suulla todettu kestäväksi. Monopolia voidaan kuitenkin edelleen kehittää tiivistämällä nykyisten toimijoiden keskinäisiä suhteita. Tämä voi ehdottomasti tapahtua ilman, että edunsaajien tilanne tai heidän saamansa osa tuotoista muuttuu. Rahapelit on ehdottomasti säilytettävä kansallisessa päätösvallassa.

2. Nykyinen jakosuhdelaki on osoittautunut toimivaksi ja oikeudenmukaiseksi eikä sitä ole tarvetta muuttaa Veikkausvoittovarojen osalta. Tämä tarkoittaisi, että taiteen, liikunnan, tieteen ja nuorisotyön saamat osuudet ovat aika lailla kohdallaan.

3. Kulttuuribudjettia kasvatettiin 30% vaalikaudella 2007-11 RKP:n ollessa vastuussa kulttuuripolitiikasta OKM:ssä. Tämä kasvupyrkimys perustui vakaaseen käsitykseen, että kulttuuripolitiikka on kasvavassa määrin osa hyvinvointipolitiikkaa. Kun ihminen saa virikkeitä kulttuurin kautta niin ihminen jaksaa paremmin arjessaan. Olennaista on, että kulttuurin merkitystä ei aliarvioida edes huonoina aikoina. Rahoituksen turvaamiseksi on tärkeää, että Veikkausvoittovaroja ei käytetä muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on tarkoitettu. Myös kolmannen sektorin, eli rahastojen ja säätiöiden, rooli on tärkeä.

4. Museot ovat osa kansakunnan kollektiivista muistia ja niiden tehtävä kulttuuri-instituutiona tulee säilymään hyvin tärkeänä. Museot tuovat esille sen, minkä tämän päivän ja tulevaisuuden sukupolvet tulee tietää kansakuntamme eri vaiheista ja seikoista, jotka ovat vaikuttaneet maan kehitykseen ja omakuvaan. Joka tuntee historiansa pystyy parhaiten toimimaan ajassa tulevaisuutta ajatellen. Siksi museoiden merkitys tässä yhä virtuaalisemmassa maailmassa kasvaa.

5. On vaikeaa sulkea yhtäkään mahdollista aihetta pois. Museoilla on rajattomat mahdollisuudet kuvata maailmaa, mennyttä ja nykyistä.




Keskusta, puoluesihteeri Timo Laaninen

1. Rahapelit tulee olla kansallisessa päätösvallassa ja rahapeliyhtiöiden itsenäinen monopoliasema säilyttää. Tämä mahdollistaa vastuullisen pelitoiminnan harjoittamisen. Rahapeliyhtiöt tuottavat noin miljardin vuodessa edunsaajille, jotka toimivat yleishyödyllisesti mm. kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön sektoreilla. Tällaisen toiminnan pitkäjänteinen rahoitus on turvattava tulevaisuudessakin.

2. Rahapelivaroin on tuettava yleishyödyllisiä tarkoituksia, kuten nuorisotyötä, liikuntaa, kansanterveyttä, kulttuuria ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista. Nykymallin mukainen kohdentaminen on pääosin kannatettava, vaikka mallia tuleekin jatkuvasti kehittää.

3. Rahoitusjärjestelmää tulee kehittää niin, että se kannustaa vakiintuneita taideorganisaatioita lisäämään toimintansa alueellista vaikuttavuutta, palvelujen saavutettavuutta sekä yhteistyötä freelancer-kentän kanssa. Nykyisistä tukimuodoista pitää keskustella ja käydä niitä kriittisesti läpi sekä pyrkiä rakentamaan entistäkin osuvampia rahoitusinstrumentteja.

4. Tulevaisuudessa museoista, yleisistä kirjastoista ja arkistoista on luotava entistä monipuolisempia oppimisen, elämysten ja tiedonhaun keskuksia. Museot vahvistavat kulttuuriamme ja kansamme sivistyspohjaa. Kulttuuriperintö on tuotava mahdollisimman lähelle ihmistä ja museoilla on tässä keskeinen rooli.

5. Keskusta kannustaa museoita sellaiseen tarjontaan, joka houkuttelee mahdollisimman monet suomalaiset ja myös ulkomaalaiset vierailijat tutustumaan näyttelyihin mutta samalla myös tarjoaa monipuolista ja laadukasta sisältöä. Museoalan ammattilaiset ovat poliitikkoja parempia arvioimaan ja valikoimaan näyttelyjen aiheita, mutta esimerkiksi vuonna 2017 maamme satavuotisen itsenäisyytemme syntyvaiheisiin ja maamme historian käännekohtiin liittyvät näyttelyt aivan varmasti kiinnostaisivat kansalaisia.

Kaikki puolueet näkevät museoiden roolin merkittävänä ja tärkeänä. Puolueet eivät halua vaikuttaa museonäyttelyiden sisältöihin, mutta kannustavat monipuolisiin, erilaisia kävijöitä houkutteleviin sisältöihin, tarttumaan myös vaikeisiin aiheisiin ja kuuntelemaan erilaisia yleisöjä. Kulttuurin rahoituksen kehittämisen suhteen kannustetaan myös uusien toimintamuotojen kokeiluun.
Minkä puolueen näkemykset puhuttelevat sinua?

Kirjoitus on osittain julkaistu 1/2015 Museo-lehdessä.

Negatiivisen todellisuuden normiteoria

$
0
0
Negatiivisen todellisuuden normiteorian mukaan luotamme enemmän negatiiviseen uutiseen kuin positiivisten viestien tuojiin. Kimmo Levä pohtii negatiivisen normiteorian huomioimista osana sekä sisäistä että ulkoista viestintää. 

Case 1: ”Saavutimme tänä vuonna tason 100 ja ensi vuodeksi tavoitteemme on 140”.
Case 2: ”Saavutimme tänä vuonna tason 100, ensi vuodeksi tavoitteemme on korkeintaan sama tai jopa 80.”

Kumpi teistä tuntuu puhtaasti fiilispohjalta realistisemmalta tavoitteelta? Sekä tutkimusten että fiilispohjalta tekemän arvauksen mukaan useimmat teistä piti Case 2:sta realistisena ns. jalat maassa -tavoitteena. Siihen voi uskoa ja se saa sekä toiminnnan että toiminnan johtamisen näyttämään harkitulta.

Valinta kohdistuu Case 2:een sen vuoksi, että useimpia meitä ohjaa ”negatiivisen todellisuuden normiteoria”. Teorian keskeinen väite on, että luotamme enemmän negatiiviseen uutiseen ja negatiivisten asioiden ennustajiin kuin positiivisten viestien tuojiin.

Toinen ja jo aikaisemmissa postauksissani käsittelemä teoria on, että negatiivisen todellisuuden normiteorian vuoksi negatiivinen uutinen saa ihmiset reagoimaan enemmän kuin positiivinen uutinen. Yksinkertaisin mittari on laskea sähköpostit. Oletettavasti niiden sähköpostien summa on suurempi, joissa olette reagoineet negatiiviseen asiaan kuin niiden, joissa reaktionne ja sähköpostin kirjoittamisen on aiheuttanut positiivinen tapahtuma. Jos sähköpostien määrä olisikin sama, niin voin tutkimatta väittää, että negatiiviseen reagointiin on käytetty enemmän rivejä.

Negatiivisen todellisuuden normiteoria on globaali (päätellen siitä, että luin sen The Sunday Timesin kustantamasta ”Improve your communication skills –kirjasta”). Perinnetiedon perusteella suomalaiset ovat tämän teorian todeksitekijöiden etujoukoissa. Liitetäänhän meihin usein sanonta, että ”suomalaiset kestävät kaiken muun paitsi kehumisen”.

Edellä mainittu sanonta todentuu aina, kun suomalaiset saavat kansainvälisessä vertailussa positiivista palautetta. Lienee niin, että olemme käyttäneet esim. koulutusjärjestelmäämme kehuvien Pisa-tutkimusten tulosten yhteydessä henkisiä voimavarojamme enemmän tulosten paikkansapitävyyden arviontiin kuin siihen, kuinka hienoa on että kv-arviointikin tämän huomasi.

Negatiivisen todellisuuden normiteoria on tärkeä huomioida viestinnässämme. Koska negatiiviseen uskotaan ja positiivista epäillään, tasapainoisen ja siten myös realistisen kuvan muodostaminen edellyttää viestintämme painottumista positiiviseen. Tämä tarkoittaa sekä yhteisöjen sisäistä että ulkoista viestintää. Viimeksi lukemassani kirjassa ja aikaisemmissakin teoksissa suhdeluvuksi on useimmiten esitetty 1:5 eli yksi negatiivinen palaute tai uutinen edellyttää viittä positiivista palautetta tai uutista, jotta tilanne olisi tasapainossa.

Realistisen (siis positiivisen tasapainoisen) kuvan rakentamiseen panostamme enemmän ulkoisessa viestinnässämme. Harva meistä lähettää aktiivisesti tiedotteita ja muita viestejä, että ”täällä on harvinainen keskittymä epäonnistujia ja se näkyy tuloksissamme”. Sisäisen viestinnän osalta tilanne on monesti valitettavasti toinen. Emme kerro tarpeeksi työyhteisömme sisällä siitä kuinka onnistuimme tai kuinka työkaverimme on hommissaan saavuttanut hienoja tuloksia. Tältä osin meidän epäilemättä on ponnisteltava 1:5 suhteen toteuttamiseen.

Tasapainoa ei saavuteta ulkoisen ja sisäisen viestinnän ristiintaulukoinnilla. Jos annamme yhden negatiivisen palautteen sisäisissä keskusteluissamme, tilanne ei parane lähettämällä viisi positiivista lehdistötiedotetta.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

Monilukutaidosta museoiden valttikortti?

$
0
0
Museoista löytyy kirjoitettua tekstiä, kuvia, esineitä, liikkuvaa kuvaa ja ääntä – paljon materiaalia monilukutaidon kehittämiseen. Kuva: Tekniikan museo, kuvaaja Juha Rahkonen
Uudistuvissa peruskoulun opetussuunnitelmien perusteissa esiintyy käsite monilukutaito. Mitä sillä tarkoitetaan? Liittyykö se jotenkin museoihin? Pauliina Kinanen osallistui Helsingin kaupungin opetusviraston ja Mediakasvatusseuran järjestämään Monilukutaidon perusteet -seminaariin 26.2.2015. Päivän aikana vahvistui ajatus siitä, että museot ovat mitä luonnollisimpia ympäristöjä monilukutaidon kehittämiseen!

Perusopetuksella on opetussuunnitelman perusteiden mukaan muiden tehtävien ohella myös kulttuuritehtävä. Kulttuuritehtävä määritellään seuraavasti:

”Perusopetuksen kulttuuritehtävänä on edistää monipuolista kulttuurista osaamista ja kulttuuriperinnön arvostamista sekä tukea oppilaita oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentamisessa. Opetus lisää ymmärrystä kulttuureiden moninaisuudesta ja auttaa hahmottamaan kulttuureita menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden jatkumoina, joissa jokainen voi itse olla toimijana.” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 16)

Opetussuunnitelman perusteissa puhutaan laaja-alaisesta osaamisesta. Monilukutaito on näistä yksi.

Monilukutaidolla tarkoitetaan ”erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja sekä rakentamaan omaa identiteettiään. Monilukutaito perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä. Teksteillä tarkoitetaan tässä sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa. Tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa”. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 20)

Osaamisen laaja-alaisuus tarkoittaa sitä, että monilukutaitoa kehitetään kaikissa oppiaineissa. Monilukutaitoa tarvitaan, jotta osataan tulkita ympäröivää maailmaa ja hahmottaa sen kulttuurin monipuolisuutta.

Uusissa opetussuunnitelman perusteissa koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen merkitys tuodaan aikaisempaa vahvemmin esiin. Edellisissä opetussuunnitelman perusteissa museo mainittiin vain kuvataiteen oppiainekohtaisessa osiossa, mutta nyt ne on nostettu kuvaamaan laajemmin oppimisympäristöjä ja työtapoja: ”Kirjastot, liikunta-, taide- ja luontokeskukset, museot ja monet muut yhteistyötahot tarjoavat monimuotoisia oppimisympäristöjä.” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 28)

Koululuokat ovat jo tällä hetkellä yksi museoiden suurimmista kävijäryhmistä. Kehitettävää koulujen ja museoiden välisessä yhteistyössä kuitenkin on. Sitä tekee Linkki - museot mediakasvattajiksi -hankkeen lisäksi myös vastikään alkanut Kulttuurivoltti-hanke, jossa tuotetaan kunnille työkalu kulttuurikasvatussuunnitelmien tekemiseen.

Miksi koululuokan tulisi mennä museoon toteuttamaan monilukutaidon laaja-alaista osaamiskokonaisuutta? Tässä muutama perustelu:

- Museoista löytyy kirjoitettua tekstiä, kuvia, esineitä, liikkuvaa kuvaa, ääntä - ja näiden mielenkiintoisia kombinaatioita

- Vaikka koululuokka ei pääsisikään museoon vierailulle, se voi käyttää hyväkseen museoiden monipuolisia verkkomateriaaleja. Museoiden Finna -tietokannasta löytyy valtavasti kuvia ja esineitä.

- Museo itsessään on omanlaisensa media, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista (mitä on valittu esitettäväksi ja miksi, millaisesta näkökulmasta asiat museossa esitetään jne.)

- Museoita on monenlaisia: taidemuseoita, historiallisia museoita, luonnontieteellisiä museoita ja mitä moninaisimpiin erityisteemoihin keskittyviä erikoismuseoita - jokaiseen oppiaineeseen löytyy varmasti museo, joka avaa opetettavia teemoja aivan uudella tavalla. Katso vaikka: Museohaku

- Museoissa on erittäin asiantuntevaa ja usein myös pedagogisesti osaavaa henkilökuntaa, joka mielellään jakaa osaamistaan

- Museoissa osataan suunnitella opetussuunnitelmiin sopivia toiminnallisia opastuksia ja työpajoja, ks. esimerkiksi Mediakasvatusta museoissa

- Museossa on kivaa!

Lisää oma perustelusi kommentteihin!


Mennään museoon! -koululaisten ja opiskelijoiden oma museoviikko järjestetään taas syksyllä 6.-9.10.2015!


Lähteet: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014


Pauliina Kinanen
                                                                                         Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina ja koulutussuunnittelijana Suomen museoliitossa



Muistipalatsi rakentuu ja tarkentuu

$
0
0

Museo 2015 –hanke rakentaa yhdessä museoammattilaisten kanssa muistipalatsia, jossa tiedot säilyvät, liikkuvat ja josta ne löytyvät. Tähän rakennustyöhön tarvitaan muun muassa yhtenäisiä luettelointiohjeita, museoiden kokonaisarkkitehtuuria sekä modernia kokoelmahallintajärjestelmää.

Museo 2015 -hankkeen esittely yleisölle on aina yhtä suuri ilo. Kenttä on valppaana! Mitä sieltä on tulossa? Vähään aikaan en ole estradeille päässyt, joten lyhyt tilannekatsaus on paikallaan.

Jo jonkin aikaa olen aloittanut Museo 2015 -esitelmäni muistipalatsivertauksella. Viittaan muistamisen tekniikkaan, jossa sijoitellaan asioita mielikuvatasolla johonkin tuttuun paikkaan, vaikkapa rakennukseen, josta tiedot sitten voi noutaa kulkemalla mielessään tuon tutun muistipalatsin käytävillä. Ajattelen, että me muistiorganisaatiossa rakennamme yhteistä kansallista muistipalatsia, jossa tiedot säilyvät, liikkuvat ja josta ne löytyvät — nyt ja aina. Lisäksi palatsin lukuisten ikkunoiden kautta suomalaiset pääsee käsiksi kaikille yhteisiin sisältöihin. Hankkeellamme on olennainen vastuunsa museoiden osalta tuon muistipalatsin suunnittelu- ja rakennustalkoissa. Miten meillä menee?

Varsin hyvin, ottaen huomioon asioiden haastavuuden, suuret paineet ja aikatauluviiveen, jollaisen olemme valitettavasti joutuneet nielemään. Muistipalatsi rakentuu ja tarkentuu. Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) kokonaisarkkitehtuurityössä olemme mukana selkiyttämässä muistipalatsimme rakenteita, sisältöjä, yhteyksiä ja prosesseja. Pari vuotta sitten julkaistu Museoiden kokoelmahallinnan kokonaisarkkitehtuuri päivittyy ja laajentuu kunnianhimoisemmalla nimellä "Museoiden kokonaisarkkitehtuuri". Tämä puolestaan liittyy laajempaan KDK:n kokonaisarkkitehtuuriin, jonka päivitykseen myös osallistumme. Hankkeella on edustajat myös kokonaisuuteen kuuluvissa tietoarkkitehtuuri- ja pitkäaikaissäilytysryhmissä. Kaikkien työryhmien tuloksien yhdistyessä kansallisen muistipalatsimme rakenteiden, sisältöjen ja toimintojen pitäisi olla kerrassaan hyvin selvillä. Tämä auttaa kaikkia muistiorganisaatioita muun muassa toiminnan suunnittelussa ja johtamisessa.

Kuinka sisältöjä sitten saadaan sinne palatsiin? Ainakin yhtenäisillä luettelointikäytänteillä. Museoiden luettelointiohje sisältää lukuisia ohjeita, joita noudattamalla saadaan metatietoa, joka menee varmasti oikeaan palatsin komeroonsa, josta se on helposti noudettavissa ja josta se liikkuu ongelmitta organisaatioiden ja järjestelmien välillä. Tämän vuoden aikana päivitämme tuon ohjeen ja käännämme sen myös ruotsiksi. Päivittyneen version saatte käyttöönne kevään aikana ja ruotsinnoksen syksyn aikana. Suosittu luettelointiohje-koulutuskin saa jatkoa. Se toteutetaan syksystä lähtien verkkomuotoisena, näin kaikilla luettelointityötä tekevillä museoammattilaisilla on mahdollisuus osallistua koulutukseen, maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

Tämän vuoden suurin ponnistuksemme, uuden kokoelmahallintajärjestelmän eli zetcom Ltd:n  MuseumPlusRIAn pilotointi taas tuottaa meille suomalaisille museoihmisille parhaan mahdollisen työkalun tietojen viemiseksi muistipalatsiin ja niiden hallinnoimiseksi siellä. Se on moderni, maailman suurissa museoissa huippuunsa hioutunut järjestelmä, joka nyt räätälöidään Suomen oloihin sopivaksi. Se pelaa varmasti yhteen luettelointiohjeen ja standardien kanssa sekä varmistaa pitkäaikaissäilytyksen ja parantaa kokoelmien saavutettavuutta myös suuren yleisön suuntaan. Tarvittavat rajapinnat jälkimmäisiin liittyen tulevat sisään rakennettuina. Mutta tämä on se hankkeen osio, jossa olemme joutuneet hyväksymään mainitun viiveen. Pilottiaineistojen parissa meni paljon enemmän aikaa kuin me tai zetcom olimme arvioineet. Muitakin haasteita riittää, ennen kaikkea liittyen Musketti -järjestelmään, jonka moninaiset lonkerot ovat kerrassaan haastavia tiedonsiirron kannalta. Mutta hommia tehdään huolella ja maaliin päästään varmasti, tosin vasta ensi vuoden maaliskuussa. Ja silloinhan homma vasta alkaa, kun uusia suomalaismuseoita ryhdytään ottamaan kansainväliseen  MuseumPlusRIA -yhteisöön. Tähän liittyvä suunnittelutyö on tämän vuoden olennaisimpia tehtäviä.


             MuseumPlusRIAn pilotoinnin aikataulun hiominen vaati lukuisia post it –lappuja.

Muistipalatsivertauksessani hankkeemme neljättä palikkaa edustavat ne lukuisat ikkunat, joiden kautta suuri yleisö saavuttaa ne loistavat sisällöt, joita museoissamme on. Puhun tietenkin Finna -portaalista, jonka välityksellä aukeavat ikkunat myös kansainväliseen Europeana-portaaliin, jos halutaan. Museo 2015 –hanke tukee museoita kokoelmiensa avaamisessa tällä loistavalla foorumilla ja sekä ylläpitää Museoiden Finna-näkymää. Työskentely Finnan parissa jatkuu koko loppuprojektin ajan, ja tottakai homma toimii sen jälkeenkin KDK:n hyvässä huomassa.

Tulevaisuusnäkökulmia pohdimme jokaisen osiomme kohdalla, koska eihän saa käydä niin, että museoiden kokonaisarkkitehtuurityö tai Museoiden luettelointityön päivitys loppuu hankkeemme päättyessä. Tietenkin on myös sovittava tarkoin MuseumPlusRIAn hallinnolliset kuviot zetcomin ja kaikkien mukaan lähtevien museoiden kanssa ja varmistettava tulevien tiedonsiirtojen sujuvuus, jotta halukkaat museot pääsevät sujuvasti sisään 2016 syksystä alkaen. Hinnoittelumalliinkin liittyy vielä kysymysmerkkejä. Projektipäällikkönä keskityn näihin teemoihin briljantin tiimini paiskiessa töitä itse asioiden parissa.



Eero Ehanti

Kirjoittaja on Museo 2015 –hankkeen projektipäällikkö vuoden 2015 loppuun saakka. 1.1.2016 lähtien Ehanti toimii Kansallismuseon Konservointilaitoksen intendenttinä.







Kannattaako näyttelyitä rakentaa?

$
0
0

Perustuvatko erilaiset näyttelykustannukset museoiden varallisuuseroihin? Kalle Kallio pohtii museoiden myyntikatteita ja näyttelytoiminnan kannattavuutta.

Ainakin maallikoilla tuntuu olevan sellainen kuvitelma, että museot voisivat näyttelyihin ja markkinointiin panostamalla saavuttaa suurempia yleisöjä ja muhkeampia lipputuloja. Mutta pitääkö väite paikkansa vai perustuvatko erilaiset näyttelykustannukset vain museoiden varallisuuseroihin?

Tämän väitteen arvioimiseen antaa uusiutunut Museotilasto kivoja mahdollisuuksia. Tilasto julkaistiin talvella avoimena datana ja samalla käyttöön tuli uusi tilastohaku. Aineistosta esimerkiksi selviää, että museot laittoivat vuonna 2013 näyttelyihin yhteensä 12,5 miljoonaa euroa. Markkinointiin ja viestintään käytettiin 3,9 miljoonaa.

Näyttelyitä tehtiin toista tuhatta ja keskimäärin näyttely maksoi noin 11 000 euroa – kun omaa työtä ei lasketa. Museokohtaiset erot näyttelybudjeteissa ovat kuitenkin suuria: jos tilastokärki EMMA käytti yli 130 000 euroa näyttelyään kohden, Pietarsaaren kaupunginmuseo kertoo tehneensä huimat 25 näyttelyä yhteensä 700 eurolla – siis alle kolmella kympillä näyttelyä kohden. Näyttelybudjeteissa on todella huimia eroja ja pienillä museoilla on tietysti vähemmän pelimerkkejä käytössä.

Taloudellisen kannattavuuden arvioiminen aloitetaan yleensä laskemalla myyntikate eli vähennetään myyntitulosta (lipputulot) muuttuvat kustannukset (näyttelyiden uusimisen ja markkinoinnin kulut). Käyttökatteessa pitäisi huomioida kiinteätkin kulut (palkat ja kiinteistöt), mutta nyt keskityn vertailemaan vain myyntikatteita.

Näyttelytoiminnan kannattavuus on heikkoa ja koko alan myyntikate negatiivinen – käyttökatteesta tietysti puhumattakaan. Museot myivät vuonna 2013 pääsylippuja 13,2 miljoonalla eurolla. Lipputulot jäivät siis 3,1 miljoonaa euroa yhteenlaskettuja näyttely- ja markkinointikustannuksia pienemmiksi. Tällä tavalla yhtä kävijää kohden laskettuna museot panostivat siis 57 senttiä enemmän näyttelyihin ja markkinointiin kuin saivat kävijöiltään takaisin lipputuloina.

Yleisesti ottaen huipputuloksiin kävijäkohtaisessa myyntikatteessa pääsivät vain pari pientä museota, joiden matkailullinen vetovoima ei perustunut vaihtuviin näyttelyihin eikä päänäyttelyä tarvinnut tarkasteluvuonna uusia. Esimerkiksi jokaiselta Särestöniemen kävijältä jäi näyttelykulujen ja markkinoinnin jälkeen peräti 8,68 euroa museon kassaan. Listan toisena oli Mannerheim-museo ja kolmantena Kultamuseo. Vain nämä kolme museota pääsivät yli viiden euron myyntikatteeseen. Nämä ovat poikkeuksellisia lukuja, koska keskimäärin pienten museoiden myyntikatteet olivat yhtä alhaisella tasolla kuin isojen.

Toisessa ääripäässä on luonnollisesti museoita, jotka sulkeneet ovensa kalliin näyttelyuudistuksen takia. Tällaisia museoita olivat vuonna 2013 muun muassa Postimuseo, Serlachius-museot, Forssan museo ja Tornionlaakson maakuntamuseo. Niiden vertaileminen muihin ei ole oikein mielekästä. Mutta normaalisti avoinna olleista museoistakin myyntikate jäi yli kymmenen euroa miinukselle muun muassa Kouvolassa, EMMA:ssa, Arkkitehtuurimuseossa sekä Amos Andersonin taidemuseossa. Kymppi kävijää kohden on minusta jo aika paljon.

Hyviä myyntikatteita näyttäisi löytyvän tyypillisesti niistä museoista, jotka pitävät näyttelymenot kokoonsa nähden maltillisina. Museot, joiden myyntikate oli positiivinen, käyttivät keskimäärin vain alle kaksi prosenttia liikevaihdostaan näyttelykuluihin. Negatiivisen myyntikatteen museoissa näyttelykulujen osuus oli taas keskimäärin seitsemän prosenttia. Positiivisen myyntikatteen museoista poiketen kuitenkin kaksi käytti noin kymmenen prosenttia menoistaan näyttelyihin: Valtion taidemuseo ja Vapriikki. Nämä lienevät Suomen ainoat museot, jotka ovat viime aikoina onnistuneet tekemään kaupallisesti kelvollisia suurnäyttelyitä.

Näyttäisi siis paria poikkeusta lukuun ottamatta siltä, että museoiden on hyvin vaikea parantaa kannattavuuttaan lisäämällä panostuksia näyttelyihin tai markkinointiin. Tilastojen perusteella parhaat myyntikatteet on niissä museokohteissa, joissa pysyvien näyttelyiden merkitys on suurin. Esimerkiksi taidemuseoiden myyntikatteet tuppaavat olemaan muita museoryhmiä heikompia ja erityisesti nykytaiteeseen erikoistuneita museoita tuntuvat yhdistävän korkeat näyttelykustannukset ja matalat lipputulot. Tämän havainnon merkitystä voi peilata vaikkapa keskusteluihin Guggenheimista, taiteilijapalkasta tai Lönnströmin taidemuseon sulkemisesta.

Jos museoiden taloudellinen ympäristö vaikeutuu, näyttelytoiminnan katteisiin joudutaan kiinnittämään jatkossa enemmän huomiota. Harvalla museolla on tulevaisuudessa varaa riskeerata suuria summia näyttelyihin tai markkinointiin, jos investoinnit eivät näykään lippukassalla. Kävijäkohtaisen myyntikatteen parantamisessa melko varmoja lääkkeitä ovat näyttelyiden määrän vähentäminen ja kustannussäästöt sekä kävijävirran vahvistaminen muilla keinoin, kuten uuden museokortin avulla. Toisaalta voi myös kyseenalaistaa, onko laskennallisella myyntikatteella suurtakaan väliä, jos museon omistajat vain haluavat maksaa korkeammasta laadusta.

Aineisto antaa eväitä myös pääsymaksuttomuuden harkitsemiseen. Vapaan pääsyn museoissa myyntikatehan on aina negatiivinen. Rohkaisevaa on kuitenkin se, että suuren kävijämäärän takia kävijäkohtainen myyntikate jäi monissa pääsymaksuttomissa museoissa aika alhaiseksi. Esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon näyttelytoiminta ja markkinointi maksoivat 2,06 euroa kävijää kohden, kun Helsingin taidemuseossa vastaava kustannus pääsylipputulot huomioidenkin oli 6,37 euroa. Oma kokemukseni tukee tätä havaintoa: Työväenmuseo Werstaalla pääsymaksuttomuus on laskenut näyttelytoiminnan kävijäkohtaista kustannusta. Jos näin käy, vapaa pääsy on ihan kelpo vaihtoehto.



Kalle Kallio

Kirjoittaja on Suomen museoliiton varapuheenjohtaja, joka työskentelee museonjohtajana Työväenmuseo Werstaalla.



Jälkikirjoitus: Vaikka Museotilaston luvut perustuvat museoiden itsensä antamiin tietoihin, niissä on myös virheitä ja eri tavoin vinoutuneita vastauksia. Kirjoituksessa esitetyt luvut eivät aineiston puutteista johtuen ole siis kaikilta osin tarkkoja, joten kannattaa olla kriittisen ymmärtäväinen arvioidessaan yksittäisten museoiden tuloksia.


Näyttelytoiminnan myyntikatteita vuonna 2013

Positiivisia myyntikatteita:

Yli 5 euroa
Särestöniemi, Mannerheim-museo, Kultamuseo

5-2 euroa
Alvar Aalto -museo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Mobilia, Lusto, Ilmailumuseo, Lenin-museo, Siida, Rauman merimuseo, Visavuori, Valtion taidemuseo, Lapin maakuntamuseo

2-1 euroa
Kansallismuseo, Keski-Suomen Ilmailumuseo, Sotamuseo, Teatterimuseo, Turun Museokeskus, Rautatiemuseo, Etelä-Karjalan museo, Pohjois-Karjalan museo

1-0 euroa
Tampereen kaupungin historialliset museot, Helsingin yliopistomuseo, Aboa Vetus & Ars Nova, Porvoon museo, Forum Marinum, Hämeenlinnan kaupungin historialliset museot, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Pietarsaaren kaupunginmuseo, Pohjois-Pohjanmaan museo, Mikkelin kaupungin museot


Negatiivisia myyntikatteita:

0-1 euroa
Sarka, Keski-Suomen museo, Pohjanmaan aluetaidemuseo, Kymenlaakson museo, Designmuseo, Etelä-Karjalan taidemuseo, Savonlinnan maakuntamuseo, Satakunnan museo, Joensuun ja Kemin taidemuseot, Käsityön museo

1-2 euroa
Hämeenlinnan taidemuseo, Lahden kaupunginmuseo, Tekniikan museo, Gallen-Kallelan museo, Kuopion taidemuseo, Jyväskylän taidemuseo, Lasimuseo, Metsästysmuseo, Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo, Didrichsenin taidemuseo, Tampereen taidemuseo, Kainuun museo

2-5 euroa
Helsingin kaupunginmuseo, Lahden, Kajaanin, Turun ja Oulun taidemuseot, Työväenmuseo Werstas, Päivälehden museo, Porin ja Rovaniemen taidemuseot, Urheilumuseo, Valokuvataiteen museo, Pohjanmaan maakuntamuseo

5-10 euroa
Pukstaavi, Vantaan kaupungin museo, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, Poliisimuseo, Helsingin taidemuseo, Tikanojan taidekoti, Keravan taide- ja museokeskus, Lönnströmin koti- ja taidemuseo, Salon taidemuseo, Espoon kaupungin museo, Sara Hildénin taidemuseo

yli 10 euroa

Amos Andersonin taidemuseo, Arkkitehtuurimuseo, EMMA, Kouvolan kaupungin museot, Tornionlaakson maakuntamuseo, Serlachius-museot, Forssan museo, Postimuseo




Rakkaalla lapsella on monta nimeä, Museokortilla riittää iskulauseita

$
0
0

Talvella järjestimme kilpailun, jossa haimme Museokortille parasta iskulausetta. Ehdotuksia sateli lähes yhtä monta kuin on Museokortti-museoita — kiitos jokaiselle ehdottajalle. Raati valitsi voittajaksi Susanna Kajanderin ehdotuksen "Kaikkien aikojen kortti". Mutta mikä iskulause on sinun suosikkisi? 


Kaikki ehdotetut iskulauseet


Museokortti – matka kulttuurin maailmaan
Muutu museossa!
Matkalla museomaailmaan!
Museokortti - aivan erityiset bonukset, plussat ja pinssit samantien käyttöön!
Museokortti - mahdollisuuksien matka alkaa nyt!
Museokortti - So that be!
Museokortti – avaimesi menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. Rajattomasti.
Museokortti – avaimesi aikakoneeseen.
Museoidu rajattomasti.
Museokortti: Vuosisatojemme kattavin pakettitarjous!
Meidät museoidaan!
Taiteen äärellä seisot uudella maaperällä. Koko ajan on mahdollista, että maailmankuvasi muuttuu peruuttamattomasti, olet valmis kohtaamaan toisen todellisuuden - tässä ajassa, menneessä ja tulevassa. Myös historia, ikivanhakin, avautuu meille usein uutena tietona, uusina maailmoina, tietoisuutta rikastuttaen. Lunastamalla museokortin teet matkan itsellesi mahdolliseksi, saat avaimen uuteen maailmaan. 
Mee museoon
Osta museokortti ja avaa kulttuurin portti!
Museokortti laajentaa maailmaasi.
Museokortti – se oikea hankinta!
Mennen tullen museoon!
Matka menneeseen!
Helppoa kuin heinän teko on Suomessa mennä museon tykö.
Matkaile Suomessa viipyile museossa. 
Suomi haltuun museot taskuun.
Yksi kortti – monta museota!
Museokortista on moneksi!
Museokortilla moneen museoon!
Mene kortilla museoon!
Museot kortilla!
Museokortti - ei jää pölyyntymään taskun pohjalle!
Riko oma kävijäennätyksesi!
Testaa, moneenko museoon ennätät vuodessa!
Varoitus! Museokäynti tekee hyvää ja saattaa aiheuttaa riippuvuutta. / Varoitus! Museosta voi tulla uusi kantapaikkasi.
Yhdellä kortilla ovet auki menneeseen, nykypäivään ja tulevaan! / Museokortilla haltuun menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus! / Museokortti avaa ovet/portit menneeseen, nykyisyyteen ja tulevaan!
Museot kortilla
Älä homehdu kotisohvallesi, siirry museoon!
Älä Sinä museoidu, tule ennen katsomaan meitä!
Pistäydy menneisyyteen – yhdellä pääsymaksulla koko vuoden
Pistäydy menneisyyteen – yhdellä pääsymaksulla
Suomi eilen, tänään Suomeen
Koko kansan historia – yhdellä kortilla
Kohtaa menneisyytesi
Ota menneisyys haltuusi
Mistä tulet, minne menet
Täältä tulette – tänne menette
Museot yhdessä – yhdellä kortilla
Yhdessä museot – yhdellä lipulla
Matkalippu menneisyyteen
Koko Suomen tarina
Tutustu koko Suomen tarinaan
Maamme - kortti
Tutustu omaan kotimaahasi
Passi Suomeen
Aikamatkalla Suomessa
Ryhdy mesenaatiksi
Matkakortti maailmaan
Museo on julkinen
Museoidu
MUStseEO
Suo museo [lahjakorttikampanjaa ajatellen, ambivalentti typografia]
Älä ole nörtti - osta museokortti
Museokortti - Ehtymättömiä elämyksiä
Museokortti tuo katoavan näkyväksi!
Museokortti - Museoelämysten yleisavain!
Museoon? - Museoon!
Museo on Museoon (kuva)
M e n n ä ä n  m u s e o o n!
Museot kortilla" tai "Museot kortilla koko suomessa" tai "Suomen museot kortilla
Kaikkien aikojen kausikortti. 
Hyppyjä ajasta aikaan.
Kaiken maailman aikahyppyjä. 
Matkakortti menneisyyteen
Kortilla lennät museosta museoon.
Käy museoon!
Museokortti - portti auki elämyksiin!
Yksi kortti - monta museota.
Kortteja yksi, museoita enemmän kuin kaksi.
Museokortti - Päivän elämys
Museokortti - Elämyksiä jokaiseen päivään
Museo - sinun muistisi
Minäkö museoon - KYLLÄ!
Huomisen visio eiliseltä
Museo on siisti
Yksi maksu vuoden ilo! /Yhden maksun vuoden ilo!
Yksi BER vuosi - HAUSKAA! (=überhauskaa) 
Kulttuuria vuoden jokaiselle päivälle!
Museo - viihtymistä & oppimista
Meno - paluulippu menneisyyteen ja tulevaan
Lähden seikkailulle historiaan" / "Lähde seikkailulle
Löysin muusani museosta" / "Löydä
Vie minut menneisyyteen
Määränpää: menneisyys
Määränpäänä museo
Museo - ikkuna eiliseen ja huomiseen" / "Museum - fenestra hesternus et crastinus
Analogista interaktiivisuutta menneisyyden kanssa
Löysin itseni museosta" / "Löydä itsesi museosta
Taide, kulttuuri, elämä" / "Tu, culturae, vitae
Museokortti vei minut löytämään
Museokortti avaa oven löytämiseen
Muista museossa
Nyt on kortilla katetta!
Museosta museoon!
MUSEO - MITÄ MISSÄ MILLOIN
MUSEOON MOTIVAATIOTA METSÄSTÄMÄÄN
MUSEO MONEKSI
Elämysten etukortti
Museoon vaikka joka päivä ­ eurolla viikossa
Aarteistojen avain
Museossa on elämää
Hemmottele mieltäsi museossa
Löydä itsesi museosta
Löydä maailma museosta
Matkakortti moniin maailmoihin
54 eurolla huvia koko vuodeksi
Joko sinulla on MUSEOkortti?
Siistiä huvia viidelläkympillä koko vuodeksi
Kierrä satoja kotimaan museoita reilulla viidelläkympillä
Halpaa hupia MUSEOkortilla
Bongaa Suomen museot MUSEOkortilla
Museokortti ja avautuu portti
Museikort, då öppnas varje port - Museikort, då öppnas varje port
Museokortti ja avautuu portti - Museikort, då öppnas varje port
Museokortti ja aukeaa ilon portti - Museikort, då öppnas fröjdens port/Med ditt museikort öppnas fröjdens port
Kuin punaiselta matolta museoaarteiden maailmaan; vilautat vain - se hymyllä kuitataan - MUSEOKORTTI.
Tarina kantaa - muisto antaa pohjaa" - MUSEOKORTTI !
Aivojen ihanin iltalenkki; kierros MUSEOKORTILLA !
Yhden / Yhren kerran tinkureissu ja koko vuosi museoita väärällään
Näppärä museovieras marssii museoon yhden maksun kortilla ( - MUSEOKORTILLA)
Rinta rottingilla museoon museokortilla - eikä vahingossakaan salamatkustajana
Monta maailmaa matkan varrella - Kulttuurimatkailua Museokortilla 
Museokortti - elämysten portti / - elämystesi portti / - se on elämystesi portti
Museokortti on kulttuuriin portti
Museokortti = kulttuuriin portti
Kulttuuriin portti on museokortti
Museokortti on portti kulttuuriin
Museokortti - Jotta yksikään tarina ei jäisi kuulematta
MUSEO AUKENE!
Avaa ovi museoon. Ylläty!
Matkalippusi museoon!
Lupa lähteä. Museoon.
Museo. Uusi olohuoneesi (kuva)
Muoto. Menneisyys. Maailma. - Museokortilla.
Museokortti. All inclusive.
Kulttuurin bonukset elämään - Museokortti
Museoi enemmän - luule vähemmän. Museokortti!
Museoi enemmän! Museokortti.
Museokortti tekee historiaa
Kortti tuo – Kortti vie, kaikkialla käy MUSEOKORTTI
MUSEOKORTTI  MUn  SE On KORTTI
Nyt on kulttuuri kortilla
Korttien kortti
Kortti kaikille
Kaikkien kortti
Tervetuloa kortistoon
Korvaa luottokorttisi
Museoiden luottokortti
Museoiden luotto kortti
Korvaamaton kortti
Korvaa muut korttisi
Kortti elämyksiin
Aikamatkakortti
Aikamatka kortilla
Kulttuuripääomakortti
Museokortti - ässä hihassa
Muistoja museokortilla
Museokortilla helteestä hengähtämään
Museokortilla pakkasta pakoon
Yllätä itsesi museossa
Muitta mutkitta museoon
Mukavasti museoon kotona ja kylässä
Kipin kapin museoon kotona ja kylässä
Vikkelästi museoon kotona ja kylässä
Museoon meillä ja muualla
Museoon kotona ja kylässä
Mennään museoon meillä ja muualla
Mennään museoon kotona ja kylässä
Ovet auki museoon!
Portti auki museoon – osta museokortti!
Museokortti – kulkulupa oikeiden Asioiden äärelle
Museokortti – tahdomme nähdä Sinut uudelleen!
Museokortti – perinteistä luottoa ja moderneja korkoja
Museokortti – Elämän ilmiöt eivät ikinä lakkaa. Kiinnostamasta.
Museokortti – Elämyksiä, kaikesta huolimatta.
Museokortti – Käytä vain kun tosissaan huvittaa!
Museokortti – Kaikkea ei voi löytää kerralla.
Kaikkien aikojen kortti, vielä tulevankin
Parasta ennen ja nyt - Museokortti"
”Meno - paluu lippu museoihin – Kiitos!”
 ”Muistatko? Sama pääsylippu kesät talvet”
Kohtaa kaveri ja kulttuuri - hanki museokortti!"
Löydä juuresi ja siipesi museokortilla!
Oivalluksia oikeasta elämästä museokortilla!
Museokortti - mielenkunnon kohotukseen!
Aikasi on kortilla.
154 museota - can you handle it?
Älä muumioideu - Museokortti




Harhautuksia ja elinkaariajattelua

$
0
0
Kuva: EMMA – Espoon modernin taiteen museo


Neliosainen blogisarja esittelee Vuoden museoviestintäteko -palkinnon finalistit. Ensimmäisenä vuorossa on
EMMA - Espoon modernin taiteen museo.


Miten taidenäyttelykokemus voi alkaa jo ennen näyttelyä? Miten se täydentyy matkan varrella, miten se huipentuu itse näyttelyssä ja miten se jatkuu vielä näyttelyn jälkeenkin? Minkälainen on optimaalinen näyttelykokemuksen elinkaari?


Kysymyksiä, joihin EMMAssa on pyritty antamaan vastauksia jokaisen näyttelyn kohdalla. Niin myös syksyn 2014 näyttelyssä, joka esitteli optisen taiteen mestarin Victor Vasarelyn optisia maalauksia.

Silmää harhauttavat illuusiot ovat kaikille tuttuja. Parhaimmillaan ne voivat saada koko maailman laajuisen huomion, kuten tapahtui verkossa levinneelle kuvalle mekosta, jonka väristä väitteli koko maailma. Vaikka tämän laajuiseen huomioon emme optisen taiteen näyttelystä viestiessämme päässeetkään, kykenimme tarjoamaan monille vahvan lupauksen siitä, minkälaisen kokemuksen näyttelymme tarjosi. Toimme näyttelykokemuksen osaksi viestintää.

Vasarelyn ideologian mukaisesti loimme näyttelylle ilmeen, joka hyödynsi hänen taidettaan ja levitti sen vaikutusta. Silmää harhauttava OP-tunnus levisi systemaattisesti eri medioihin: animaatioina digitaalisiin ulkomainospintoihin, verkkomainontaan, mobiiliin ja televisioon sekä staattisina pintoina mainosjulisteisiin ja lehtimainontaan. Myös omat mediat ja ansaittu media valjastettiin mukaan toistamaan samaa optista illuusiota. Viestinnällä oli yhtenäinen ja tunnistettava ilme, joka löysi luontevasti muotonsa mediassa kuin mediassa ja joka myös lunasti lupauksensa näyttelyssä.

Näyttelykokemuksen EMMAssa täydensi monipuolinen oheisohjelma, josta yleisön suosikiksi muodostui videotaiteilija Elke Radtken/Juladin interaktiivinen installaatio näyttelytilan ilmaisupajassa. Se tarjosi yleisölle mahdollisuuden luoda itse optista taidetta, samoin kuten
näyttelytilaan tuotu toimintapöytä, jossa kalvot ja hyrrät toimivat välineinä taiteen
tekemiseen ja kokemiseen.

Näyttelykokemuksen jatkajana EMMA Shopilla oli merkittävä rooli. Se laajensi valikoimaansa näyttelyn teemaa kantavilla tuotteilla aina seurapeleistä matkapuhelintarvikkeisiin. Näyttelyn visuaalista maailmaa ilmensi myös näyttelyn yhteistyökumppanina toiminut Fazer, jonka Magic Cube –suklaiden pakkaukset toimivat erinomaisina esimerkkeinä siitä, miten optinen taide on levittäytynyt monipuolisena tämän päivän kaupalliseen kuvastoon.

Victor Vasarelyn näyttelykokemus jatkuu minulla edelleen. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö se jatkuisi myös monella niistä, jotka kävivät tekemässä näyttelystä EMMAn vierailluimman näyttelyn vuonna 2014.

Palataan vielä hetkeksi näyttelyn upeaan tunnelmaan tällä videolla.

Esa Takala
Kirjoittaja työskentelee markkinointi- ja viestintäpäällikkönä EMMAssa. Yhteystiedot: esa.takala(a)emma.museum, p. 043 825 0021

Vuoden museoviestintäteko -kilpailun voittaja julkistetaan Museopäivillä 19.5.2015.

Brylcreemiä tukkaan ja vettä myllyyn!

$
0
0

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

 

Neliosainen blogisarja esittelee Vuoden museoviestintäteko -palkinnon finalistit. Toisena vuorossa on Helsingin kaupunginmuseo.

 

”Viraalimarkkinoinnin kannalta paras tuote on kiinnostava ja kilpailijoistaan erottuva. Markkinointiviestin tulee olla omaperäinen ja sen tulee sisältää jotain aikaisemmin näkemätöntä. Omaperäiseksi viestin tekee esimerkiksi hauskuus, ravisuttelu, uusi idea tai ristiriita tilanteen ja sen kontekstin kanssa.”
-Wikipedia



Kun kuulimme Vuoden viestintäteko -palkinnosta, oli itsestään selvää että kaupunginmuseo olisi mukana. Onhan ensimmäistä kertaa jaettava palkinto historiallinen tapaus ja myös tärkeä viesti siitä, että museoissa tarvitaan ja arvostetaan yhä monipuolisempaa osaamista.

Kysymys siitä, millä viestintäteolla olisimme mukana ei myöskään tuottanut turhaa päänvaivaa; olihan meillä kaupunginmuseon kaikkien aikojen suosituin näyttely juuri saatu päätökseen. 50-luvun valokuvia esittelevä Rasvaletti-näyttely oli saatu lentoon paitsi houkuttelevalla sisällöllä, myös onnistuneella markkinoinnilla ja viestinnällä. Viestinnällisiä tekoja oli tietenkin lukuisia, mutta koska kilpailussa peräänkuulutettiin positiivisesti erottuvaa tekoa, päätimme unohtaa perinteisemmät keinot ja keskittyä Rasvaletti-kampaamoon ja sen avulla toteutettuun viraalimarkkinointiin.

Viestinnän aloitteesta toteutettu kampaamo, oli luonteva jatke nostalgiantäyteiselle valokuvanäyttelylle. 50-luvun kampaamoksi sisustettu huone kampaamotuoleineen, hiuskiinnepulloineen ja Brylcreem-rasvoineen, nousi nopeasti asiakkaiden suosikiksi. Kaikkea sai koskea ja kokeilla, joten kyseessä oli todellinen aikamatka menneen ajan kampaussalonkiin.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo
Kun sitten päätimme syventää kampaamokokemusta palkkaamalla sinne oikeat kampaajat, tiesimme että saisimme vielä lisää vettä myllyyn. Kukapa ei haluaisi jakaa kokemustaan upeasta kampauksesta, joka näppärästi loihdittiin näyttelykäynnin yhteydessä? Samalla saattoi kuulla kampaajan omakohtaisia tarinoita siitä, miten 50-luvulla hiuskiinteen sijaan kutrit laitettiin ojennukseen oluella. Kampaajarekrytointia varten luodut nostalgiaa henkivät ilmoitukset Helsingin Sanomien työpaikkaosiossa oli paitsi rekrytointia, ensisijaisesti näyttelyn viestintää.


Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Myös digitaalinen puskaradio saatiin vauhtiin ja kuvia banaaninutturoista ja vauhdikkaista vooguista jaettiin ahkerasti Facebookissa, Instagramissa ja Pinterestissä. Kampaamo ja näyttely nousivat myös usean suositun blogin hehkuttamiksi aiheiksi.


Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Onnistuimmeko viraalitavoitteessamme? Rasvaletti-näyttely teki 107 521 kävijällään museon kaikkien aikojen ennätyksen ja kyselymme mukaan 33% kävijöistä oli saanut tiedon näyttelystä sukulaiselta tai ystävältä.

”Kiitos hienosta toiminnasta. Toivottavasti sama jatkuu vielä pitkään. Olen kertonut ilmaisista näyttelyistänne ystävilleni ja blogissani lukijoille. Mikään ei ole niin hienoa, kuin asiat joita voi jakaa (myös ilman vastiketta).” -asiakaspalaute

Walt Disneyn sanoin: “Do what you do so well that they will want to see it again and bring
their friends”
.
Propagandamaisteri Tove Vesterbacka
Kirjoittaja vastaa vuonna 2016 avattavan uuden Helsingin kaupunginmuseon
markkinoinnista ja viestinnästä.

Vuoden museoviestintäteko -kilpailun voittaja julkistetaan Museopäivillä 19.5.2015.

Kahden Karjalan kulttuuriperintö päivittyy nyt reaaliajassa

$
0
0

Kuva: Joensuun museot


Neliosainen blogisarja esittelee Vuoden museoviestintäteko -palkinnon finalistit. Kolmantena vuorossa on Joensuun museot.


”It will be like a Karelian Wikipedia” – mitä olikaan tullut luvattua? Siinä riitti pohtimista, kun palasimme Petroskoista Joensuuhun.


Venäjän Karjalan museoiden kanssa pidetyssä palaverissa aiheena oli ollut yhteistyö, erityisesti sähköisessä muodossa. Takana oli yhdessä toteutettu näyttely amerikansuomalaisista Neuvostoliitossa ja sen myötä yhteinen kokemus esineiden kuljettamisesta rajan yli. Tullimääräykset ja loputon papereiden täyttäminen oli koetellut turnauskestävyyttä rajan kummallakin puolella, joten kaipasimme yhteistä tietoteknistä rajapintaa.

Edessä oli kahden Karjalan museoiden yhteinen EU-projekti, Euregio Karelia Museum Hypertext -hanke, joka toteutettiin vuosina 2013–2014. Sen osana synnytettiin Open Karelia, aivan ensimmäinen suomalaisten ja venäläisten yhteinen kulttuuritietokanta, joka päivittyy reaaliajassa ja palvelee yhteisiä etuja rajan molemmin puolin. Synnytykseen osallistuivat Pohjois-Karjalan museon kanssa Karjalan tasavallan kansallinen museo sekä museoita niin Sortavalasta, Karhumäestä ja Kostamuksesta kuin Ilomatsista, Outokummusta ja Lieksastakin.

Yhteinen kulttuuriperintö esille yhdessä

Te kysytte luonnollisesti: mikä on Open Karelia? Kyseessä on museotietojärjestelmä, johon on syötetty museoiden kokoelmiin kuuluvia esineitä ja valokuvia kahta Karjalaa yhdistävien teemojen mukaisesti. Meillä on Venäjän Karjalan kanssa yhteistä kulttuuriperintöä, niinpä Open Karelian teemoiksi valittiin kansankulttuuri, kivi ja arkkitehtuuri, sota, liikenneväylät ja kaivosteollisuus.

Pohjois-Karjalan museo on syöttänyt esinetietoja Open Kareliaan osin manuaalisesti, osin museossamme käytettyä Musketti-tietojärjestelmää hyödyntäen. Yhteistyössä Suomen kansallismuseon / Museoviraston kanssa on Muskettiin saatu rakennettua rajapinta, jonka avulla aineistoa voidaan syöttää Open Kareliaan myös luetteloitaessa objekteja Muskettiin. Lisäksi Open Karelia on joustava tietoalusta, johon voidaan syöttää tekstin ja valokuvan ohella liikkuvaa kuvaa ja äänitiedostoja. Kokoelmatietojen syöttäminen järjestelmään aloitettiin viime vuonna, ja tällä hetkellä tarjolla on tiedot noin 2000 objektista. Käyttöjärjestelmän kielinä ovat suomi, venäjä ja englanti.

Uusia työkaluja museotyöhön, lisäulottuvuuksia asiakaskokemukseen

Pohjois-Karjalan museolle Open Karelia ei ole pelkkä kokoelmanhallintajärjestelmä, vaikka itänaapurissa sitä sellaisena käytetäänkin. Meille järjestelmä on ennen kaikkea asiakkaille suunnattu avoin tietojärjestelmä: se tarjoaa työkaluja museoiden henkilökunnalle sekä näyttely- ja pedagogiseen toimintaan että museon houkuttelevuuden ja interaktiivisuuden lisäämiseen. Open Karelian hakutoiminnoilla asiakas voi etsiä paitsi yksittäisiä esineitä myös löytää tietoja vastaavista esineistä, jotka sijaitsevat muissa tietokantaan kuuluvissa museoissa.

Jokainen tietokantaan syötetty objekti saa oman tulostettavan QR-koodin, mikä helpottaa näyttelytoimintaa, kun koodin avulla voidaan jakaa lisätietoa yksittäisistä esineistä, ilmiöistä tai vaikkapa äänitiedostoista. QR-koodeja asiakas voi lukea joko älypuhelimella tai tabletilla, käyttöjärjestelmästä riippumatta. Jos museokäynnillä ei ole mukana omaa vempelettä, on asiakkaalla mahdollisuus lainata tabletti museosta. Museovierailun jälkeen kohteisiin pääsee tutustumaan lisää internetissä. QR-koodeja onkin jo hyödynnetty koulujen opetuksessa. Eikä tässä vielä kaikki – järjestelmä mahdollistaa vieläpä ääniopastuksen, jossa museokävijä voi itse valita reittinsä ja kuunnella infoa kiinnostavista esineistä.

Open Karelia alkoi poikia sovelluksia jo synnytysvaiheessaan. Museum Hypertext -hankkeen puitteissa Pohjois-Karjalan museoon kehitettiin Open Karelian pohjalle nyt pilottivaiheeseen asti valmistunut Virtual Sortavala -sivusto, joka esittelee Sortavalan kaupungin kulttuurihistoriallista perintöä Ruotsin ajoista nykypäivään suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. Virtual Sortavalan tuottaminen toimikoon esimerkkinä suomalais-venäläisen yhteistyön haasteista. Luvatun graafisen suunnittelijan loistaessa poissaolollaan joutui museomme projektikoordinaattori kommunikoimaan suoraan venäläisen it-neron kanssa. Menikin oma aikansa ennen kuin kommunikaatio alkoi todella pelata ja päästiin kunnolla asiaan.

Sivuston kehitystyö onneksi jatkuu, jotta saamme suuren yleisön nähtäville lisää upeaa aineistoa, kuten valokuvia, filmejä, arkistoaineistoa ja muistelmia, joita on saatu sekä Suomesta Sortavala-yhdistyksiltä että venäläisiltä yhteistyökumppaneilta Karjalan Tasavallan arkistosta ja Kansallisesta museosta, Pohjois-Laatokan alueellisesta museosta Sortavalasta sekä yksityisiltä henkilöiltä molemmin puolin rajaa.

Hyödyllinen rajapinta Pohjois-Karjalan museolle

Open Karelian myötä Pohjois-Karjalan museossa on ruvettu miettimään asiakasta jo luettelointivaiheessa: kuinka esinetiedot syötetään yleistajuisella ja ymmärrettävällä tavalla ja kielellä. Tähän saakkahan on kokoelmatiedot syötetty Muskettiin ns. sisäisellä periaatteella, eli tiedot on suunnattu museohenkilökunnan omaan käyttöön. Järjestelmä tukee museota tallennusvastuunkin osalta. Meillehän kuuluu Pohjois-Karjalan maakunnan lisäksi suomalaisajan Laatokan pohjoispuolisen alueen tallennusvastuu, joka periytyi Joensuun kaupungin vastaanotettua vuonna 1950 Sortavalassa toimineen Laatokan Karjalan museon (1883–1939) kokoelmat.

Erittäin antoisaksi ja opettavaiseksikin on museossamme koettu kahden Karjalan museoammattilaisten välinen yhteistyö. Open Karelian kehittämisen myötä olemme tutustuneet toisiimme ja toistemme työkulttuuriin, jakaneet tieto-taitoa sekä käyneet rakentavia keskusteluja museotoiminnan arjesta ja tulevaisuuden suuntaviivoista. Hankkeen aikana huomasimme käyvämme tiheämmin Petroskoissa kuin Helsingissä, mutta onhan sinne Joensuusta jopa satakunta kilometriä lyhyempi ajomatka kuin maamme pääkaupunkiin!

Yhteistyö jatkuu Museum Hypertext -hankkeen jälkeenkin. Open Karelian kehittämistä tullaan jatkamaan, samoin sen hyödyntämistä museotoiminnan arjessa. Tavoitteena on myös saada lisää museoita mukaan uuteen innovatiiviseen museotietojärjestelmään.

Onnistuneen projektin kunniaksi päätimme Pohjois-Karjalan museossa ilmoittautua mukaan Vuoden viestintäteko –kilpailuun: Karelian Wikipedia is in progress.

Tarja Raninen-Siiskonen ja Tanja Rovio-Murto
Kirjoittajat työskentelevät Joensuun museoissa museonjohtajana ja vt. amanuenssina.


Vuoden museoviestintäteko -kilpailun voittaja julkistetaan Museopäivillä 19.5.2015.

Tunteisiin vetoava sosiaalisen median kampanja koukuttaa

$
0
0
Kuva: Oulun museo- ja tiedekeskus Luuppi


Neliosainen blogisarja esittelee Vuoden museoviestintäteko -palkinnon finalistit. Viimeisenä vuorossa on Oulun museo- ja tiedekeskus Luuppi.

 

Museo- ja tiedekeskus Luupin viestinnässä vaikuttaminen ja kampanjointi sosiaalisessa mediassa ovat merkittävässä osassa. Tähän ovat vaikuttaneet viestinnän vilkastuminen, sosiaalisen kanssakäymisen muuttuminen ja asiakaspalvelun lisääntyminen verkossa. Lisäksi sosiaalinen media on edullinen ja erilainen tapa viestiä.


Luupin sosiaalisen median kohderyhmäkohtaiseksi tavoitteeksi on asetettu potentiaalisen uuden asiakasryhmän, nuorten aikuisten, Luupin toimintaa koskeviin mielikuviin vaikuttaminen. Kanavaksi valittiin sosiaalinen media, sillä nuoret aikuiset viettävät sosiaalisessa mediassa aikaansa ja etsivät sieltä tietoa.

Luupin sosiaalisessa mediassa kertojana on pinkkitukkainen Lulu, joka on tuttu vieras Luupin näyttelyissä ja tapahtumissa. Välillä hän myös kurkkaa kulissien taakse tai intoutuu kokeilemaan itse. Lulu on aina siellä missä tapahtuu: laskeutumassa köydellä Tietomaan tornista, soutelemassa ruuhella kivikauden maisemissa, sytyttämässä tervahautaa tai konservoimassa arvokkaita taideteoksia.

Lulu on tarkkaan mietitty hahmo. Esimerkiksi hakukoneet ja sosiaaliset verkostot limittyvät tiedon hakijan maailmassa saumattomasti yhteen. Hän puhuu samaa kieltä kuin tiedon hakija, jolloin myös sosiaaliseen mediaan viittaavat hakutulokset kasvavat. Lulun suuhun istuu rento puhetapa ja sutjautukset, joihin ei ole totuttu perinteisemmässä viestinnässä.

Rohkeutta tehdä toisin

Sosiaalisen median kampanjat vaativat jatkuvaa läsnäoloa ja ovat lähellä sissimarkkinointia, jolloin vaaditaan rohkeutta tehdä toisin! Kampanjat ovat osa suurempaa tarinaa, jotka nostavat esiin hetkellisesti yhden näkökulman.

Tiedekeskus Tietomaan meriaiheista MOB - Mies yli laidan -näyttelyä markkinoitiin pulloposteilla. Oulun alueelle piilotettiin 20 meriteemaan liittyvään paikkaan pullopostia. Viestien etsinnässä oli mahdollisuus käyttää lorukoordinaatteja, joita julkaistiin sosiaalisessa mediassa. Pullopostin löytäjä pääsi ystävänsä kanssa ilmaiseksi tutustumaan uutuusnäyttelyyn.

Oulun taidemuseon Häntä pystyyn! Terveisin kissat ja koirat -näyttelyn markkinoinnissa käytettiin goodvertisingia eli markkinointia, jonka tavoitteena on hyvän tekeminen. Taidemuseo kampanjoi kodittomien kissojen puolesta. Jokainen kissatarvikkeen kanssa taidemuseon kassalle saapuva asiakas pääsi ilmaiseksi näyttelyyn. Kampanjasta tuli nopeasti viraali ja sitä jaettiin jo saman päivän aikana hurjia määriä. Ihmiset lähtevät helposti mukaan tunteisiin vetoaviin kampanjoihin. Jokainen voi konkreettisesti kokea olevansa hyvä ihminen.

Arjen pienet yksityiskohdat kiinnostavat

Vastaan Luupissa sosiaalisesta mediasta mutta apunani on koko henkilökunta. Kun kerroin, että yksi tykätyimmistä ja jaetuimmista sisällöistämme on kuva, jossa roikkuu hansikkaita pyykkinarulla, työkaverit ymmärsivät, että sosiaalisessa mediassa pelataan aivan eri säännöillä kuin perinteisessä viestinnässä.

Myös johdon tuki on korvaamattoman tärkeää. Blogikirjoitus nähdään tärkeänä työtehtävänä ja siihen kannustetaan. Kevään aikana kaikki kiinnostuneet luuppilaiset koulutetaan sosiaalisen median jos ei nyt mestareiksi niin ainakin moniosaajiksi.

Riikka Harjula
Kirjoittaja työskentelee sosiaalisen median asiantuntijana Luupissa.

Museo- ja tiedekeskus Luuppi on omaperäinen historian, tieteen ja taiteen keskus, johon kuuluvat Oulun taidemuseo, Tiedekeskus Tietomaa, Pohjois-Pohjanmaan museo, Kierikkikeskus, Turkansaaren ulkomuseo ja neljä kesämuseota.

 

Vuoden museoviestintäteko -kilpailun voittaja julkistetaan Museopäivillä 19.5.2015.


Herlineillä pitäisi alkaa keulia

$
0
0
Eremitaasin kahvilassa tarjoillaan kertakäyttöastioista. Kuva Kimmo Levä.
Todellinen panostus tulevaisuuden kulttuurimatkailulle olisi, jos jollakin Suomessakin alkaisi keulia! Kimmo Levä on vieraillut monissa mielettömissä kulttuurikohteissa ulkomailla ja uskoo vahvasti myös suomalaiseen museo-osaamiseen ja mahdollisuuteen lunastaa kulttuurimatkailijoiden ihmetys tekemällä tasapuolisesta ja keskiverrosta kiinnostavaa.

Olen viime vuosina kiertänyt eurooppalaisia ja aasialaisia kulttuurimatkailunähtävyyksiä kohtuullisen ahkerasti. Viimeksi vietin viikonlopun Pietarissa tutustuen museoihin, kirkkoihin ja palatseihin.

Vierailemissani paikoissa kulttuurimatkailijoita riittää niin sesongissa kuin sen ulkopuolellakin seinät pullolleen. Yhteinen nimittäjä kohteille, jotka minua ja muita kulttuurinnälkäisiä vetävät puoleensa on se, että ne ovat yleensä käsittämättömän massiivisia rakennuksia. Niissä on hämmästeltävä määrä taidetta, jalometallisia taidonnäytteitä ja muuta arvotavaraa.
Eremitaasin hulppea portaikko.
Kuva Kimmo Levä
Yhteinen tekijä kulttuurimatkailun kärkikohteiden takana on se, että ne ovat rakentuneet ja syntyneet, kun yksinvaltaisilla vallanpitäjillä, ökyrikkailla ja uskontojen edusmiehillä on alkanut keulia. Niillä on pönkitetty omaa asemaa ja tyydytetty turhamaisuutta. Kansa on tosin kärsinyt, mutta ketä se on kiinnostanut tai kiinnostaa nyt.

Suomalaisen kulttuurimatkailun ongelma on tasavalta, progressiivinen verotus ja luterilainen uskonto. Ne eivät anna juurikaan mahdollisuuksia hämmästyttää menneiden sukupolvien mielipuolisuudella tai mahtipontisuudella. Eikä meillä tämän vuoksi ole kaksisia eväitä nostaa tarjontaamme eurooppalaiselle tai maailman tietoisuuden tasolle.

Todellinen panostus tulevaisuuden kulttuurimatkailulle olisi, jos jollakin Suomessakin alkaisi keulia. Valtiollinen mahdollisuus taisi jo mennä, kun Kekkonen ei käyttänyt momentumiaan hyväksi. Kirkko taitaa olla niin heikossa hapessa, että hyvä kun se pystyy pitämään nykyisetkään kalkkimaalatut seinänsä pystyssä. Ainoa toive näyttää olevan, että verotuspolitiikastamme huolimatta, meillä on muutamia superrikkaita – etunenässä Herlinien perhe ja suku.

Museoiden tulevan houkuttavuuden kannalta olisi tärkeää, että jollakin heistä alkaisi kunnolla keulia ja he päättäisivät kuluttaa rahaa hervottomasti johonkin täysin mielipuoliseen. Aivan sama mihin, mutta sen pitäisi olla hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Tällä hetkellä tämäkin tie valitettavasti näyttää hieman kiviseltä. Ainakin julkisen tiedon perusteella Herlinit ovat laittamassa liiketoiminnasta jäävää rahaansa lähinnä Itämeren pohjaan, virtuaalilehtiin ja lihakarjaan. Aivan liian järkevää, jos ajattelee tulevaisuuden kulttuurimatkailua.

Tulevaisuus näyttää vahvasti siltä, että suomalaisten museoiden on edelleen panostettava osaamiseensa. Meillä pitää olla osaamista, jolla tehdään tasapuolisesta ja keskiverrosta kiinnostavaa. Meidän on lunastettava kulttuurimatkailijoiden ihmetys ja positiivinen palaute ammattitaidollamme, palvelullamme sekä erottuvilla ja ihailua herättävillä toteutuksilla.

Tekniikan toimivuudessa ja siisteydessä olisi parantamisen
varaa. Kuva Kimmo Levä
Tähän meillä on hyvät lähtökohdat. Käytettään mittarina mitä tahansa, niin suomalainen museo-osaaminen kestää vertailun. Mahdollisuudet ihmeteltävään edelläkävijyyteen on olemassa. Tämä tunne vahvistuu aina, kun vierailee näissä diktatuureista, uskonnoista tai muista epäreiluuksista kärsineissä maissa ja niiden mielettömissä kulttuurimatkailukohteissa.





Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

Guggenheim – museoalan Game Changer?

$
0
0
Guggenheim-arkkitehtuurikilpailun voittajaksi valittiin arkkitehtitoimisto Moreau Kusunoki Architectsin suunnitelma "Art in the City". Kuva: Guggenheim-säätiön havainnekuva


Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä pohtii, mitä uutta Guggenheim voi tuoda suomalaiselle museokentälle. 


Game Changer on asia tai ilmiö, joka muuttaa pelikentän sääntöjä tai käytäntöjä. Koko Suomea koskeva gamechanger oli Applen iPhone, joka muutti matkapuhelinbisneksen maailmanlaajuisesti. Sen välilliset vaikutukset näkyvät myös museoalalla.

Guggenheim-museosta odotetaan gamechangeria sekä Helsingin että koko Suomen mittapuulla. Sen odotetaan lisäävän luovuutta sekä parantavan maan imagoa ja houkuttavuutta moneen suuntaan. Lisäksi museon odotetaan olevan piristysruiske niin matkailulle kuin museo- ja taidesektorillekin.

Viime aikojen uutisoinnin perusteella Helsinki, Suomi ja taideala tarvitsevat ehdottomasti gamechangeria. Talous rämpii ja rakennemuutoksen aikaansaaville tai sitä nopeuttaville katalyytille on huutava tilaus. Kovaäänisiä ovat viime kuukausina olleet myös taidepiirien vaatimukset muutoksista, joiden tulisi parantaa taiteilijoiden taloudellista asemaa huomattavasti.

Tähän suhteutettuna voi ihmetellä taidepiirien pääsääntöisesti epäilevää suhtautumista Guggenheimiin, joka on heidän näkemystensä mukaan liian kaupallinen ja euro edellä menevä hanke. Kuminauhabudjetilla toimiva Check Point Helsinki miellyttää enemmän, vaikka siitä on turha odottaa alan gamechangeria kaupallisessa mielessä.

Onko museosektorilla tarvetta gamechangerille?

Museoviraston äskettäin julkaiseman Museotilaston 2014 perusteella vastaus on ehdottomasti kyllä. Museoalan tunnusluvut näyttävät pikemminkin huolestuttavilta kuin rohkaisevilta. Muutamia vuosien 2013 ja 2014 vertailuun perustuvia huolenaiheita:

  • Vakituisen henkilöstön määrä laski 10 %. Vähennykset kohdistuivat lähes kokonaan museoammatilliseen henkilökuntaan.
  • Kiinteistömenot kasvoivat 13 miljoonaa euroa. Niiden osuus kokonaismenoista nousi 32:sta 34 prosenttiin
  • Kävijämäärät kääntyivät laskuun. Näin kävi, vaikka samaan aikaan ilmaisten kävijöiden absoluuttinen määrä ja suhteellinen osuus jatkoivat kasvuaan ja museoala panosti näyttelyihin 2,8 miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna.
  • Kokoelmien karttuminen romahti. Kartunta väheni erityisesti taidemuseoissa, joissa kokoelmiin liitettyjen teosten määrä laski 21 000 teoksesta 7000:een.
  • Menojen kattamiseen tarvittiin sekä suhteellisesti että absoluuttisesti aikaisempaa enemmän avustustyyppistä rahoitusta.


Guggenheimilla on mahdollisuutensa museoalan gamechangeriksi. Tätä roolia se ei kuitenkaan lunasta arkkitehtuurillaan eikä todennäköisesti myöskään sisällöillään, vaan ennen muuta herättämällä yksityisen rahan toimimaan museoalan hyväksi.

Yksityisen sektorin kiinnostuksesta on jo saatu lupaavia viitteitä, joista ehdottomasti rohkaisevin oli matkailu- ja ravintola-alan kesäkuun alussa julkaisema tieto huomattavasta rahallisesta panostuksesta museon toteuttamiseksi. Myös yksityisen rahoituksen kokonaiskertymä on merkittävä. Kertymän kasvua on lupa odottaa, sillä museon kannattajiksi ja hankkeen edistäjiksi on ilmoittautunut ilahduttava joukko suomalaista talouseliittiä.

Näyttää siltä, että Guggenheim-hanke on viemässä museoalaan liittyvää keskustelua ja päätöksentekoa oikeaan suuntaan, jossa yksityisellä sektorilla sekä yritys- että kuluttajapuolella on museoita eteenpäin vievä voima. Aika, jolloin julkinen sektori investoi ja yksityinen sektori vain tuki, on muuttumassa ajaksi, jossa yksityinen sektori investoi ja julkinen sektori tukee.

Matkaa tämän tyyppiseen pelikentän muutokseen on tosin vielä melkoisesti. Vuonna 2014 museoala keräsi sponsorirahaa vain 1,4 miljoonaa euroa, millä rahoitettiin museoiden toimintaa vajaat kaksi vuorokautta. Ennakkotietojen mukaan Guggenheim on luvannut kaksinkertaistaa koko museoalan vuosittaisen sponsorirahoituspotin. Se on hyvä alku – jos ei nyt ihan gamechanger -tasoa, niin kyllä erä ainakin hyväksi voitoksi kelpaa.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

Ps. Museotilaston lukuja on tulkittu myös Museoliiton jäsentiedotteessa.


Tehdään Museokortista kaikkien aikojen kesähitti

$
0
0

Lähes 10 000 myytyä Museokorttia seitsemässä viikossa on huima suoritus. Kesäsesongilla kannattaa varmistaa, että Museokortti lyö läpi lomakansan. Kaikki mahdollisuudet todelliseen kesähittiin ovat olemassa.



Kaupparatsujen työ on raskasta. He joutuvat tyrkyttämään tuotteita, joita asiakas ei pohjimmiltaan tarvitse. Museokortti-kauppias on toisessa tilanteessa: kuka ei tarvitsisi uusia taide-elämyksiä, kokemuksia, sivistystä ja sukellusta kiinnostavaan kulttuurihistoriaan? 

Museokortti on saanut hienon vastaanoton koko kolmiyhteydeltä, eli museokävijöiltä, museoiden edustajilta ja medialta. Lähes 10 000 myytyä Museokorttia seitsemässä viikossa on huima suoritus. Teillä, meillä, kaikilla osallisilla on nyt hyvä syy taputella toisiamme selkään. Kyseessä on hyvin ansaittu tyytyväisyys.
  
Koko museoalan näkökulmasta Museokortin menestys on merkittävä asia. Meidän kaikkien kannattaa yhdessä varmistaa, että kortti jatkaa voittokulkuaan ja lyö läpi lomakansan kuin miljoona volttia. Samalla on tilaisuus tehdä suomalaista museohistoriaa. 

Museoliiton mystery shopperit, eli salaiset Museokortti-agenttimme — toisin sanoen oma henkilökuntamme — kävivät ostamassa itselleen omat kortit museoiden tiskeiltä. 

Jokaisessa kohteessa osattiin myydä Museokortti oikein asiallisesti ja fiksusti. Siitä kymmenen pistettä. Monessa paikassa asiakas jäi tosin siihen käsitykseen, että väliaikainen Museokortti sulkeutuu pysyvästi, jos asiakas ei kirjaudu käyttäjäksi kahden viikon kuluessa. 

Tämä tieto vaatii täsmennystä: asiakasnumero sulkeutuu kuukauden kuluttua, jos kirjautumista ei ole tehty. Mutta se herää henkiin välittömästi sen jälkeen, kun asiakas on kirjautunut käyttäjäksi. 

Kirjautumattomalla asiakasnumerolla siis pääsee museoon kuukauden ajan. Ja jos kirjautuminen unohtuu, sen voi tehdä vaikka puolen vuoden kuluttua. (Julkisesti kehotamme kirjautumaan mahdollisimman pian, vähintään kahden viikon kuluessa, jotta asiakkaat ehtivät saada varsinaisen muovisen Museokorttinsa ajoissa.)

Salaiset Museokortti-agentit antoivat palautetta siitä, että Museokortin oma-aloitteinen tarjoaminen saattaisi kaivata kehittämistä. Kysyttäessä Museokortti osattiin hienosti myydä, mutta sitä ei satunnaiselle kävijälle itsenäisesti pääsylippuvaihtoehtona tarjottu.


Ajatuksia Museokortin kauppaamisesta

1. Kun asiakas saapuu lipputiskille, riittää Museokortin esille tuomiseksi riittää yksinkertainen kysymys:  ”Otatko kertalipun vai Museokortin?” Jos asiakas ei ole vielä kuullut Museokortista, hän luultavasti tiedustelee: ”Mikä on Museokortti?” Sen jälkeen tarjoutuu mukava mahdollisuus kertoa lisää — ja mahdollisesti tehdä kaupat. Jos Museokortti on asiakkaalle jo valmiiksi tuttu, kysymys toimii hyvänä muistutuksena ja kannustimena.

2. Melkein jokaiselle kävijälle Museokortti olisi ihan oikeasti fiksu hankinta. Kortin aktiivinen tarjoaminen on siishyvää asiakaspalvelua, ei yltiökaupallista markkinatyrkytystä. Tarjotkaa rohkeasti Museokorttia vaihtoehtona. Eikä sen hintakaan päätä huimaa — alle 15 senttiä päivässä. Valitettavasti polttoaineet tai matkaliput museopaikkakuntien välillä museokävijä joutuu edelleen maksamaan itse.

3. Ovatko Museokortin materiaalit ovat näkyvästi esillä museonne tiskillä? Entä Museokortti -rintamerkit paitojenne rinnuksissa?  Aivan mahtavaa olisi myös se, että Museokortti näkyisi museonne pihamaallakin. Hyvä ehdotus on laittaa Museokortti-juliste A-standiin museon pihalle. Näkyvyysmateriaaleja. 
- Museokortti-pöytädisplay 
Museokortti-esite 
Osta Museokortti -rintamerkit  
Museokortin lattia- / seinätarra
- Museokortti-juliste.
Museokortti-julisteen voi ladata ja tulostaa täältä
Lisää logoja ja näkyvyysmateriaaleja digimuodossa

4. Ojentakaa kokeeksi Museokortti-esite kaikille tavallisenkin pääsylipun ostajalle. Näitä A5-kokoisia esitteitä riittää painon varastossa kymmeniä tuhansia kappaleita, eli jakovaraa toistaiseksi on.  

Voitte tilata museoonne lisää esitteitä lähettämällä sähköpostia Salla Hänniselle(etunimi.sukunimi@museoliitto.fi) otsikolla MATERIAALITILAUS tai käyttämällä sähköpostitse aiemmin jaettua linkkiä tilauslomakkeeseen.

 5. Lopuksi henkeä kohottamaan esimerkkejä Museokortista kirjoitetuista kommenteista:

"Tämän kesän retkien suunnittelua rajoitti merkittävästi raha. Työsopimus päättyy, tulot tippuvat. Ei työttömyyskorvauksella ihmeitä tehdä, kun tavalliseen arkeen menee joka tapauksessa iso osa tuloista. Museokortti tuli kuin tilauksesta käyttöön juuri tänä keväänä", kirjoitetaan Museokorttikesä-blogissa.
"Toisella kerralla museokortti osoitti jo syvempää nerokkuuttaan: se alensi kynnystä mennä museoon. Oli lauantai, alkuilta. Olimme olleet kavereiden luona chillailemassa iltapäivää, mulla oli vähän kohmeloinen olo edellisen illan kesäjuhlista, maleksimme kaupungin läpi eikä huvittanut vielä mennä kotiin, muttei varsinaisesti tehnyt mieli kahvia tai muutakaan.
Hoksasimme, että Amos Anderson olisi auki vielä puolisen tuntia – sinne!" kirjoitetaan Huippuhomma-blogissa.
"Seuraavaksi menin naimisiin miehen kanssa, joka harrasti taidetta. Vuosikymmenien aikana meillä on ollut tapana käydä monissa näyttelyissä yhdessä ja erikseen. Tänä keväänä elämämme mullistui täysin! Syynä ei ollut aviokriisi eikä salarakas. Syynä oli Museokortti!" kirjoitetaan Omapäistä arkeilua -blogissa. 
Taide-lehti uutisoi Museokortista seuraavasti: 

PS. 

Museokortti-museot kartalla
Koko ruudun levyinen kartta, jossa kaikki Suomen Museokortti-museot. Helposti zoomattavan kartan avulla voi esimerkiksi suunnitella laajempaa museokierrosta tai esitellä asiakkaalle lähellä olevia muita museokohteita.

Helposti tulostettava aina ajantasalla oleva lista Museokortti-kohteista. Kannattaisiko tulostaa näitä lipputiskille valmiiksi; asiakkaille tarvittaessa jaettaviksi?


Monissa museoissa on tehty itsenäisesti hienoja kampanjoita, joilla on vauhditettu Museokortin myyntiä. Se on enemmän kuin kannustettavaa. Soveltakaa rohkeasti ja olkaa aktiivisia.  Kuten ukkini tapasi sanoa: "Itse se kissakin häntänsä pystyyn nostaa."



Kaikkien aikojen museokesää toivottaen:

Seppo Honkanen
Museokortin kehityspäällikkö, joka lähtee nimeltä
mainitsematon kortti kädessä kesälomakierrokselle.

Museoravintolasta on moneksi

$
0
0
Museoravintola Gösta Mäntässä.  

Museoravintolan suunnittelu ravintola-alan ammattilaisten kanssa sisältää monta valintaa ruokalistan sisällöstä kahvikuppeihin. Serlachius-museo Gösta ja ravintola Gösta ovat toimineet yhdessä nyt vuoden. Kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski avaa museoravintolan matkaa alun suunnittelusta kohti Euroopan museoravintoloiden parhaimmistoa.

Museokävijä on vaativa asiakas. Hän on vieraillut maailman huippumuseoissa ja odottaa saavansa syrjäisessä suomalaisessa kohteessa kaikki ne palvelut, jotka ovat tarjolla metropoleissa. Suurimmat odotukset tuntuvat kohdistuvan siihen, millä vatsansa täyttää ja miten sen täyttää.

Minulla oli ilo ja tuska olla suunnittelemassa viime vuonna avatun Serlachius-museo Göstan ravintolatoimintoja alusta pitäen yrittäjävalinnoista kahvikuppeihin. Tavoitteena oli saada aikaan ravintola, joka palvelee museokävijöitä kauniissa ympäristössä mutkattomasti ja tasokkaasti.

Ravintolayrittäjä valittiin kilpailutuksessa, jossa painotettiin laadullisia kriteereitä, kuten yrityksen liikeidean sopivuutta museon tavoitteisiin ja ravintola-alan osaamista. Yrittäjäksemme valikoitui kokenut kolmikko: paikallisen Rapukartanon isäntä Pasi Heinonen sekä huippukokit Pekka Terävä ja Henry Tikkanen. Oli tärkeää valita kumppani hyvissä ajoin, jotta ravintolatilat ja -toiminta voitiin suunnitella yhdessä.

Seurasi mittava määrä keskusteluja ja valintoja pienistä suuriin. Ravintola-alan ammattilaiset huolehtivat keittiön varustuksesta, yhdessä pohdimme asiakkaalle näkyviä puolia sisustuksesta ruokatarjontaan. Ravintolan piti ilmentää museon brändiä monin eri tavoin. Hioimme yksityiskohtia: valitsimme tuolit, jotka yllättävät kuten nykytaide, teetimme taiteilijanimin koristetut liinat ja serverit, jotka kertovat sisällöistämme ja hankimme kotimaiset, modernit kukkasin kuvitetut kahvikupit, jotka ilmentävät nykyaikaisella tavalla vanhasta museorakennuksestamme kumpuavaa kartanoromantiikkaa.

Ravintolatoiminnan pyörittäminen syrjäseudulla museoympäristössä poikkeaa paljon kaupunkikeskustassa toimimisesta. Siksi suunnittelun aikana oli tärkeää antaa ravintola-alan konkareille selkeä ja realistinen kuva museokävijöiden määrästä, kohderyhmistä, sesonkivaihteluista, vierailusykleistä ja eri kohderyhmien tarpeista ja odotuksista liittyen niin ruuan sisältöön, hintaan kuin ruokailuympäristöönkin.

Ravintolan näkökulmasta museollamme on useita, liiankin monia tärkeitä kohderyhmiä, jotka kaikki ovat yhtä vaativia - vieläpä eri tavoin. Siksi mitään yhden asian ympärille kiertyvää konseptia ei voinut luoda. Lähes kaikille vieraillemme yhteistä on se, että saavutaan kaukaa ja perille päästyä verensokerit ovat alhaalla ja nälkä on kova. Nuoret ja varttuneet kulttuurinkuluttajat haluavat jotakin trendikästä, tyylikästä nautittavaa, perhematkailijat mutkatonta vatsantäytettä. Tiukan aikataulun bussiryhmäläisillle pitää olla tarjolla edullinen ja nopea lounas. Kokoustavat yritysasiakkaat odottavat kiireettömiä makuelämyksiä laatujuomien kera.

Koska pienessä kaupungissamme on vain vähän ruokapaikkoja, pitää museoravintolamme taipua joka makuun ja sopia monenlaisille kukkaroille. Olemme yrittäneet vastata moninaisiin asiakastarpeisiin kehittämällä eri kohderyhmille strukturoidut ryhmäruokailutuotteet sekä tarjoamalla yksittäismatkailijoiden kesäsesonkina kahta erityyppistä ruokailupaikkaa. Toinen on tyylikäs ravintola Gösta taidemuseorakennuksessa, jossa pöytiin tarjoiltuna on valittavissa harkittuja makuja hampurilaisesta taideteemaiseen ateriakokonaisuuteen. Toinen on pihapiirissä sijaitseva kahvila Autereen tupa nopeine salaatti- ja keittolounaineen.

Museoravintolan tarjonnan suunnittelussa on otettava
huomioon erilaiset kohderyhmät. Kuvassa rapukakku. 
Ravintolan museossa ja museon ravintolan kyljessä toimimisessa on tärkeää varmistaa nopea ja selkeä tiedonvälitys puolin jos toisin. Meillä ravintolan, myyntipalvelun ja asiakaspalvelun kesken toimivan kommunikaation apuvälineenä on museon varausjärjestelmä. Jo yksi myöhässä oleva ryhmä voi saada aikaan kaaoksen koko palveluketjuun: pitää muistaa ja ehtiä välittää kumppanille myös ryhmäkäynnin aikana ilmenevät viime hetken muutokset ja asiakkaan toiveet ja näin varmistaa asiakkaan hyvä laatukokemus koko palvelupolun kuluessa.

Museo ja ravintola Gösta ovat nyt toimineet yhdessä vuoden. Palvelutiloja ja toimintatapoja on parannettu, keskinäistä viestintää terävöitetty. Ravintoloitsijamme Henry Tikkanen haluaa kehittää ravintolastamme Euroopan parhaan museoravintolan. Tähän voin kumppanina todeta, että tavoitteesta ei olla edes kaukana, maut ovat niin kohdallaan!


Päivi Viherkoski
Kirjoittaja on Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö


Suomen museoliiton Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeen 26.8. järjestämään Museoiden ruokapalveluiden kehittäminen -koulutukseen voi ilmoittautuatäällä.

Guggenheim – NAQ

$
0
0
Moreau Kusunoki Architectes voittajatyö "Art in the City". Kuva: Moreau Kusunoki Architectes.

Guggenheim-museoon liittyvä keskustelu on pääsääntöisesti kummallista. Asialliselle keskustelulle olisi tarvetta. Kimmo Levä on listannut kirjoituksessaan muutaman kysymyksen ja vastauksen, joiden pitäisi olla Guggenheim FAQ (Frequently Asked Questions) kertymä käydystä keskustelusta. Käytännössä ne ovat valitettavasti jääneet vahvasti NAQ (Never Asked Questios) osastolle.

Guggenheim-museoon liittyvä keskustelu on pääsääntöisesti kummallista ja pahimpina esimerkkeinä ovat henkilöihin kohdistuvat salaliittoteoriat. Näissä Guggenheim-säätiön Armstrong esiintyy partaansa nauravana huijarina ja hanketta kannattavat poliitikot ja muut vaikuttajat omaa egoaan pönkittävinä pyrkyreinä. Oman osani sain myös minä edellisestä postauksestani syntyneessä keskustelussa, joka käsitteli hanketta mahdollisena gamechangerina.

Asialliselle keskustelulle olisi tarvetta. Keskustelulle, jossa tunteet, luulot ja asenteet olisivat huomattavasti nykyistä pienemmässä roolissa. Keskustelulle, jossa ei lähtökohtaisesti oltaisi puolesta tai vastaan. Keskustelulle, jossa lähtökohtana on ongelma ja sen ratkaiseminen.

Seuraavassa muutama kysymys ja vastaus, joiden pitäisi olla Guggenheim FAQ (Frequently Asked Questions) kertymä käydystä keskustelusta. Käytännössä ne ovat valitettavasti jääneet vahvasti NAQ (Never Asked Questios) osastolle.

Kysymys 1: Onko museo taloudellisesti kannattava?

Vastaus: On, mutta ei koskaan museota ylläpitävälle organisaatiolle. Taloudellisesti hankkeesta jäisivät plussalle hotellit, ravintolat, liikennepalvelujen tarjoajat, erikoiskaupat sekä verotulojen kerääjät. Tätä on tutkittu sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja tulokset ovat yhtenevät.

Kysymys 2: Tarvitseeko Suomi tai Helsinki Guggenheimia, jotta suomalainen kulttuuri ja taide saataisiin laveasti ja ammattitaitoisesti tallennettua?

Vastaus: Ei tarvitse. Suomessa on riittävästi museo- ja taidealan osaamista ja toimijoita. Jos volyymia pitää lisätä, Guggenheim hanke ei kilpailussa pärjää nykyisille toimijoille.

Kysymys 3: Tarvitseeko Suomi tai Helsinki Guggenheimia, että pystymme huolehtimaan riittävästä taidekasvatuksesta?

Vastaus: Ei tarvitse. Nykyiset museot tarjoavat sekä kansallisella että kansainvälisellä tasomittarilla arvioiden erittäin korkeatasoista museopedagogiaa ja muita taidekasvatuspalveluja. Jos volyymia halutaan lisätä, Guggenheim ei pärjää kilpailussa nykyisille toimijoille.

Kysymys 4: Tarvitsevatko suomalaiset Guggenheimia pystyäkseen tutustumaan korkeatasoiseen taiteeseen ja mielenkiintoisiin taidenäyttelyihin?

Vastaus: Eivät tarvitse. Nykyiset museot tarjoavat jo nyt korkeatasoista kansallista ja kansainvälistä taidetta sekä millä tahansa mittarilla mitattuna mielenkiintoisia näyttelyjä. Jos volyymia halutaan kasvattaa Guggenheim ei ole kilpailukykyinen hanke.

Kysymys 5: Tarvitseeko Suomi ja Helsinki lisää kansainvälisiä kulttuurimatkailijoita?

Kuva: Moreau Kusunoki Architectes.
Vastaus: Tarvitsee. Kulttuurimatkailu on yksi niistä harvoista talouden sektoreista, joka kasvaa ja jossa Eurooppa on kilpailukykyinen.

Kysymys 6: Tarvitseeko Suomi ja Helsinki kansainvälisesti tunnettua museota houkutellakseen kulttuurimatkailijoita ja muita kansainvälisiä toimijoita?

Vastaus: Tarvitsee.

Kysymys 7: Onko Guggenheim nopein tapa saada kansainvälisesti tunnettu museo Suomeen?

Vastaus: On.

Kysymys 8: Onko Guggenheim edullisin tapa saada kansainvälisesti tunnettu museo Suomeen?

Vastaus: On, jos vertaa muihin esillä olleisiin vaihtoehtoihin.

Kysymys 9: Onko Guggenheimin lisenssimaksu korvaus museoammattimaisesta osaamisesta?

Vastaus: Ei. Se on markkinointikulu kansainvälisen brändin ja tunnettuuden rakentamisesta tai saavuttamisesta. Tässä viitekehyksessä esitetty korvaus on pieni.

Kysymys 10: Eivätkö suomalaiset museot ole kansainvälisesti tunnettuja?

Vastaus: Eivät riittävän tunnettuja kansainvälisen kulttuurimatkailun näkökulmasta.


Mitkä ovat sinun ehdotuksesi seuraaviksi kysymyksiksi ja vastauksiksi?


Ennen kuin teet oman ehdotuksesi, tiedoksi, että P.S.Blogin moderoijalle on annettu jo etukäteen velvoite poistaa kysymykset ja vastaukset, jotka liittyvät yksittäisten henkilöiden tai organisaatioiden motiiveihin, älykkyysosamääriin tai muihin henkisiin ominaisuuksiin.



Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

Kaikkien aikojen museokesä

$
0
0
Kuva: Saamelaismuseo Siida

 

Kesäloma parhaimmillaan ja taskussa Museokortti. Museomatkaa suunnitellessa voi kokea runsaudenpulaa, sillä Museokortilla pääsee lähes 200 museoon niin monta kertaa kuin haluaa. Suunnittelimme reittejä, joiden avulla pääsee alkuun vuoden mittaisen elämysmatkan ideoinnissa.


Lapin-matkaajalle

Museokortti kattaa koko Suomen etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Lapin Museokortti-kohteet tarjoavat runsaan kattauksen luontoelämyksiä, saamelaiskulttuuria sekä pohjoista eksotiikkaa. Museokortti on avain Kolttien perinnetaloon ja Saamelaismuseo Siidaan Inarissa, Kultamuseoon Tankavaarassa sekä Lapin maakuntamuseo Arktikumiin. Särestöniemi-museo Kittilässä kertoo persoonallisen taiteilijan elämästä. Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo esittelee Sallan historiaa 1900-luvun alusta 1960-luvulle. Rovaniemen taidemuseo Korundi on monipuolinen kulttuurikeskus, jossa pääpaino on pohjoisten alueiden taiteessa. Tornionlaakson museo on avautunut äskettäin täysin uudistuneena. Lähellä on myös Aineen taidemuseo.

Kartanokierrokselle ja linnaretkelle

Idyllisiä maisemia, komeita kartanoita ja kauniita puutarhoja. Museokortin kartanokierros alkaa Mänttä-Vilppulasta, jossa Serlachius-museo Göstan kartanossa voi uppoutua Suomen kultakauden taiteeseen. Samalla kartanokierroksella voi poiketa Mäntsälän Alikartanoon ja Von Heidemanin suvun Urajärven kartanoon. Kartanoretkeilijä voi piipahtaa myös Länsi-Suomeen ja tutustua C.G.E. Mannerheimin synnyinkotiin Louhisaaren kartanoon Askaisissa sekä Liedon Vanhalinnaan Aurajokilaakson kansallismaisemassa. Museokortti oikeuttaa sisäänpääsyyn myös Turun linnaan, Hämeen linnaan ja Olavinlinnaan, jonka uusi perusnäyttely avattiin kesäkuussa.


Kuva: Suomenlinnan hoitokunnan kuva-arkisto/Ikuvaari Oy
Maailmanperintökohteet

UNESCO:n maailmanperintökohteita ovat maan arvokkaimmat kulttuuri- ja luonnonperintökohteet. Museokortti avaa ovet myös maailmanperintökohteisiin. Suomenlinnassa Museokortilla voi vierailla Nukkemuseossa, sukellusvene Vesikossa, Maneesissa, Suomenlinna-museossa sekä Ehrensvärd-museossa. Vanhan Rauman museoissa voi tutustua puutalokaupungin historiaan. Verlan tehdasmuseossa aika on pysähtynyt vuoteen 1964, jolloin pahvitehtaan koneet pysähtyivät.


Museoon koko perheen kanssa

Monet museot huomioivat erityisesti lapsikävijät. Tampereen taidemuseon Muumilaakso perustuu Tove Janssonin muumikirjoihin ja kokoelman helmi on sininen viisikerroksinen muumitalo. Myös Museokeskus Vapriikissa viihtyvät kaikenikäiset. Tampellan entiseen tehdaskiinteistöön rakennetussa museokokonaisuudessa voi kerralla tutustua yli kymmeneen näyttelyyn. Museokeskus tarjoaa historiaa, luonnontieteitä ja tekniikkaa sekä lapsille että lastenmielisille. Teatterimuseossa Helsingissä kävijät pääsevät kokeilemaan taitojaan teatterin eri osa-alueilla. Luontotalo Arkki Porissa vie puolestaan kierrokselle satakuntalaiseen luontoon mereltä jokisuiston kautta suolle ja suurpetometsään. Pohjois-Karjalan museossa on lapsien oma leikkikeidas Mukulakatu.

Ulkomuseossa vanhan ajan tunnelmaa kaikille aisteille

Ulkomuseoissa astutaan ajassa taaksepäin. Iki-ihanat kesäklassikot Luostarinmäen käsityöläismuseo Turussa, Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä ja Turkansaaren museo Oulussa johdattavat entisajan tunnelmaan. Maatalon pihapiiriin voi tutustua myös esimerkiksi Pöljän kotiseutumuseossa Siilinjärvellä ja Pielisen museossa Lieksassa. Ruotsinkieliseen kulttuuriin tutustuttavat Sagalundin Museo Kemiönsaaressa sekä Stundarsin museo ja kulttuurikeskus Mustasaaressa. 

Kuva: Sibelius150.org

Musiikin ja taiteen juhlaa: Jean Sibelius 150 vuotta

Tänä vuonna vietetään Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa. Sibelius-museo Turussa on Suomen ainoa varsinainen musiikkimuseo ja siksi juhlavuoden ehdoton vierailukohde. Hämeenlinnassa Sibeliuksen syntymäkodin juhlanäyttely esittelee säveltäjämestarin taiteilijamuotokuvien kautta. Sibeliuksen ja musiikin ystävien kannattaa vierailla myös Järvenpään taidemuseon Aino Sibelius -näyttelyssä sekä parin kodissa Ainolassa Tuusulanjärven maisemissa. Samalla retkellä voi tutustua myös muihin Tuusulanjärven taiteilijakoteihin. Museokortilla ovet avautuvat Juhani Ahon Aholaan, Pekka Halosen Halosenniemeen sekä J.H. Erkon Erkkolaan.

Suunnittele oma museoretki!

Paras reitti syntyy suunnittelemalla itse. Kaikki Museokortti-museot, avoinnaoloajat, palvelut ja esteettömyystiedot on listattu osoitteeseen www.museot.fi/museokortti. Mobiililaitteilla sivuston paikannusta käyttäen näet lähimmät museot ja näyttelyt myös matkan päällä.


Tuuli Rajavuori
Juttu on julkaistu osittain Museo-lehdessä 2/2015

Museo ei ole museo

$
0
0
Museo voi kutsua itseään myös "The Museumiksi". Kuva: Tuuli Rajavuori/SML

"Joutaisit jo museoon!" Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä pohtii, miksi museo-sanaan liitetään negatiivisia mielikuvia.


Kaikki tietävät, että museoalalla on imago-ongelma, joka liittyy sanaan ”museo”. Ongelma syntyy siitä, että sanaa käytetään väärin tai ainakin epäjohdonmukaisesti. Kesän lehdet ovat olleet näitä väärinkäytöksiä pullollaan.

Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi totesi Hämeen Sanomissa (21.7.) julkaistussa 50-vuotisjuhlahaastattelussaan, että ”Kansallisooppera ei saa olla museo”. Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten mielipideosastolla (25.7.) opetusneuvos Ulla Turpeinen puolestaan valitteli, että Ahveniston maauimala kunnostettiin toimimattomaksi eli museoksi. 

Jonkinlaisena sokerina pohjalla Sotahistoriakeskuksen johtajaksi valittu Tapio Honkamaa totesi Helsingin Sanomissa (24.7.), että hän haluaa kehittää Mikkeliin laitoksen, joka ”ei ole museo perinteisessä mielessä. Emme esittele talvipukuja vitriineissä vaan yhdistämme tutkimustietoa digitaalisuuteen ja kokemuksellisuuteen".

Nämä eivät ole ainoita esimerkkejä, joissa museo-sanaa viittaa ei-toivottuun tulokseen tai kehitykseen. Myös museoalalla museo-sana tuntuu olevan enemmän rasite kuin vahvuus. Niin voi päätellä ainakin siitä innosta, jolla olemme viime vuosina hävittäneet museo-sanaa toiminimistämme.

Tuorein esimerkki on Helsingin taidemuseo, joka on brändäytymässä HAMiksi. Muita esimerkkeijä on roppakaupalla: Kiasma, Mobilia, Vapriikki, Werstas, EMMA, KAMU, Luomus, Kumbukumbu, Lusto, Siida, Sinkka, Forum Marinum, Wellamo, Gösta, Gustaf... Pidämme jopa sanaa ”keskus” houkuttavampana kuin sanaa ”museo”. Tähän on siis Mikkelissäkin päädytty.

Onko museo-sanan poistaminen kutsumanimestä tie menestykseen? Epäilen. Useimmiten brändi- tai tuotenimen valinneet museot joutuvat käyttämään huomattavan osan viestintäresursseistaan kertoakseen, että he ovat museo – ainakin ulkomaiselle kohderyhmälle. 

Museo-sanan käyttäminen ei sen sijaan näytä olevan menestyksen este. Jonotin viime viikolla Ruotsissa kahteen kohteeseen, josta toinen jopa korosti museomaisuuttaan laittamalla sen eteen sanan ”the”. Kohteet olivat Vasamuseet ja Abba The Museum.

Onko niin, että museo-sanaa pysähtyneisyyden kielikuvana käyttävät eivät yhdistä sanaa museotoimintaan? Vai onko niin, että heillä on väärä mielikuva museotoiminnasta, joka ainakaan alan sisältä katsottuna ei näytä hiljaiselta, pysähtyneeltä tai epätoiminnalliselta? Vai onko tosiaankin niin, että museomielikuva vastaa museokielikuvaa?

Oli niin tai näin, on selvää, että tapahtumamme, hyvät kahvilamme, korkeatasoiset pedagogiset ohjelmamme, hyvä asiakaspalautteemme, siistit toimitilamme, arvokkaat kokoelmamme, laadukas tutkimustyömme ja huomattavat kävijämäärämme (yli kymmenkertainen oopperaan verrattuna) eivät museomielikuvassa painotu ainakaan liikaa.

Vähäinen kävijämäärämielikuva on erityisen hämmentävä. Hyvä esimerkki on se, että viimeisintä blogitekstiäni seuranneessa keskustelussa museoita pidettiin epäsuosittuina jopa jalkapallo-otteluihin verrattuna. Mitä?!

Jotain tarttis siis tehdä. Selvää on, että viestintäämme ei ole ainakaan syytä vähentää. Olisi hienoa, jos museot eivät vuonna 2016 julkaisisi ainoatakaan viestintä- ja markkinointikuvaa, jossa ei ole ihmisiä. Sama koskee myös verkkosivuja.

Lilli Paasikivi haluaa edellä mainitun haastattelun perusteella välttää sen, että Kansallisoopperan muuttumisen museoksi. Se tapahtuu siten, että tutun perusohjelmiston rinnalla toteutetaan uusia avauksia. Kansallisoopperassa esitetään syksyllä ensimmäistä kertaa Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus -musikaali. Lisäksi Apocalyptica-sellistien Perttu Kivilaakson ja Eicca Toppisen säveltämä Indigo tuo heavy metallia oopperaan. Paasikivi toivoo, että näiden jälkeen ”uusien asiakkaiden kynnys tulla oopperaan on matalampi”.

Näiden ideoiden pohjalta minulla ei ole Paasikivelle kuin yksi ehdotus: toivottavasti ehtisit käydä myös museoissa. Niistä saattaa saada parempia ja tuoreempia ideoita.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Viewing all 316 articles
Browse latest View live